Tipaton kaipaa tukea

Haastattelin vastaanotollani taannoin nuorta miestä. Oli tullut menestystä työelämässä, samalla stressiäkin ja kaikin puolin oli mennyt lujaa. Nyt työ oli menetetty ja nuori mies oli päihdekuntoutuksessa. Hän kertoi päihteiden käytöstään ja siitä, ettei lähtenyt enää juhliin, jollei juhlissa ollut saatavilla tietynlaisia päihteitä. Juhlissa mies kertoi haluavansa olla yksin ja keskittyvänsä päihteiden käyttöön. Kaiken kertomansa jälkeen hän totesi, että päihteet eivät ole hänelle ongelma, vaan hän on viihdekäyttäjä. Katsoin nuorta miestä ihmetellen ja kysyin, mikä kohta kertomuksessa kuvasi viihdekäyttöä. Kysymykseni pysäytti hänet pohtimaan tilannettaan.

Lääkärinä näen tipattoman tammikuun parhaana antina, että itse kukin pysähtyy miettimään omaa alkoholinkäyttöään. Korvaanko parilla lasillisella jotain? Latistanko tunteitani alkoholilla? Onko alkoholinkäyttö muuttunut joissain tilanteissa automaatioksi?

Toivonkin, että tipattoman tammikuun keskeinen hyöty ei olisi ainoastaan alkoholin käytön välttäminen, vaan tavoitteena olisi pohtia, mitä tipattomalla voi saavuttaa. Tipattoman hyviä puolia on hehkutettu paljon. Uni paranee, mieliala kohenee, olo kevenee, maksa saa levätä, iho näyttää paremmalta ja koko ihminen nuoremmalta. Ehkä keskeinen kysymys tulisi kuitenkin olla, osaanko rentoutua ilman alkoholia? Tipattoman tammikuun aikana on hyvä mahdollisuus miettiä ja opetella erilaisia keinoja rentoutumiseen ja hyödyntää niitä myös tammikuun jälkeen.

Tipattoman voi toki aloittaa, koska ”niin kuuluu tehdä”. Tai ehkä haluat näyttää alkoholinkäytöstäsi huolestuneille läheisillesi, että pystyt olemaan ilman alkoholia. Todennäköisesti näissä tilanteissa mietit koko tammikuun ajan, koska pääset ottamaan ensimmäisen lasillisesi. Tämänkin ajatuksen äärelle on hyvä pysähtyä ja miettiä, onko alkoholista tullut liian suuri asia elämässäsi.

Ympäristö voi tukea tai olla tukematta päätöstä tipattomaan tammikuuhun. Minua oli juuri pyydetty kirjoittamaan tämä blogi ja se pyöri mielessäni ravintolassa viettäessäni syntymäpäivääni. Kysyin tarjoilijalta, miten ravintola on valmistautunut tipattomaan tammikuuhun. Tarjoilija totesi hieman hämmentyneenä, ettei mitenkään. Ravintolaan oli buukattu tammikuussa paljon erilaisia tilaisuuksia ja alkoholia tarjoiltaisiin täysin normaalisti, erityisiä alkoholittomia vaihtoehtoja ei oltu mietitty. Tammikuun alkoholimyynnissä tipaton tammikuu ei ollut myöskään aiemmin näkynyt mitenkään. Sitä paitsi meillä käy lähinnä kohtuukäyttäjiä, tarjoilija sanoi. Niinpä. Hetken mietittyään tarjoilija kertoi aikaisemmin työskennelleensä nuorten suosimassa paikassa ja siellä tipaton tammikuu näkyi selkeämmin. Hyvä nuoret!

Oma työpaikkani tukee tipatonta tammikuuta mm. toiveella, ettei Elon tilaisuuksissa tammikuun aikana tarjota lainkaan alkoholia. Tammikuun jälkeenkin Elossa kehotetaan pohtimaan, voisiko onnittelumaljan nostaa työtilaisuuksissa alkoholittomalla versiolla.

Ympäristön tuki alkoholinkäytön vähentämiseen ei koske vain tammikuuta. Ystäväni kertoi firmansa pikkujouluista, joissa oli lukuisia erilaisia lonkeroita ja siidereitä, mutta alkoholittomina juomina vain Vichyä ja keltaista Jaffaa. Ja alkoholittomat juomat loppuivat kaiken lisäksi kesken. Osallistuin itse jokin aika sitten tilaisuuteen, jossa alkoholillinen juhlajuoma tarjottiin heti juhlatilaan astuttaessa, mutta alkoholiton versio piti hakea itse salin perältä. Parhaimmillaan tipaton tammikuu on myös yrityksille mahdollisuus pysähtyä arvioimaan uusin silmin alkoholikulttuuriaan.

Vietänkö itse tipatonta tammikuuta? Vietän. Joskus tipattomuus on venynyt puoleksikin vuodeksi. Nautin erityisesti siitä, että uneni laatu on hyvää ja herään aamuisin pirteänä. Vaihdan siis hetken hyvänolon tunteen pitkäaikaisempaan tyytyväisyyteen.

Tanja Rokkanen

Kirjoittaja toimii johtavana asiantuntijalääkärinä työeläkeyhtiö Elossa. Hän on aiemmin työskennellyt osastolääkärinä A-klinikka Oy:n Päihdesairaalassa.