Pitäisikö kansalaisten päättää itse eläkkeensä sijoittamisesta? Vastaan ei

Miksi? No, koska järjestelmä on jo kokonaisuutena sellainen.

Olin 17.1.2019 Työeläkevarat ja eläkkeiden rahoitus -kirjan julkistamistilaisuudessa. Siellä järjestetyssä paneelissa – Ylen esiin nostaman indeksimuutoksen sijasta – suunniteltiin järjestelmään muutosta, jossa kansalaiset päättäisivät osan maksamisensa maksujen sijoittamiskohteista ja saisivat lisätuoton tai -tappion eläketurvaansa. Sijoittamisen epäonnistuminen ei tulisi vaikuttaa kuitenkaan kansaneläkkeen määrää. Eläkejärjestelmään jäisi perustaso, joka kattaisi riittävästi pakolliset menot eläkeaikana. Tarvetta perusteltiin myös koulutuksella, kun kansalaiset oppisivat taloustaitoja.

Kun eläkkeiden riittävyyttä katsotaan kansainvälisesti, riittäväksi tasoksi sanotaan usein 60 % eläkettä edeltävistä ansioista (puhutaan ns. korvausasteesta). Tuo 60 % varmaan riittääkin, kun menot eläkkeellä jäävät jonkin verran alhaisemmaksi ja verotus tasaa myös nettotuloja. Suomalainen työeläketurva takaa keskimääräisessä tilanteessa lähelle tätä turvaa vastaavan eläkkeen, ja erityisesti jos ansiot ovat matalat, jopa paremman suhteellinen turvan, kun kansaneläke lisätään.

Kun vuonna 2005 eläkkeiden määräytymissääntöjä muutettiin niin, että jokainen ansio vaikuttaa määrällään eläkkeen määrää, ei tuo 60 % korvausaste toteudu tilanteissa, joissa ura etenee korkeampiin ansioihin. Vaikka työeläke olisi suurikin, se ei välttämättä ole 60 % lopputyöuran ansiotasosta. Tällaisissa tilanteissa tarvitaan lisäsäästämistä, jos haluaa säilyttää totutun kulutustason. Myös yrittäjät jättävät monesti oman eläketurvan perustana olevan työtulonsa heidän todellista tulotasoaan matalammaksi, ja siksi työeläkkeen määrä on ikävä yllätys. Näissä tilanteissa työeläkkeen korvausaste voi olla hyvinkin 40 prosentin luokkaa.

Suomessa mediaanieläkkeen määrä on noin 1 400 euroa. Monien – ainakin eläkeläisten – mielestä tällaisella eläkkeellä pystyy maksamaan lähinnä pakolliset menot, mutta ei juuri muuta. Työeläke ei siis ole juuri 17.1. järjestetyssä tilaisuudessa esitettyä perustasoa suurempi.

Suomalaisilla rahastoissa noin 22 miljardin euron säästöt mittavan työeläketurvan lisäksi

Suomessa vakuutusmuotoinen lisäsäästäminen voi olla hankalaa, vaikka siihen liittyy veroetuja. Eläkettä voi niistä saada vasta selvästi lakisääteistä eläkeikää vanhempana. Tästä huolimatta Finanssiala ry:stä saatujen tietojen mukaan vakuutusmuotoista vapaaehtoisia järjestelyitä on Suomessa ehkä noin 20 miljardin euron edestä; osin toki vanhempien sääntöjen mukaisia, uusia kun ei juuri tule.

Kun vakuutusmuotoiseen säästämiseen liittyy nostorajoitteita ja kansalaiset eivät ole vielä ihan varmoja säästöjen käyttötarkoituksesta, ovat he ratkaisseet säästämisen sijoittamalla itsenäisesti sijoitusrahastoihin. Ne voi nostaa muuhun käyttötarkoitukseen koska vain, vaikka eivät sisälläkään verokannusteita, mutta ne ovat monesti käytössä myös eläkeaikaiseen kulutukseen. Säästöjä kansalaisilla on Suomen Pankin tilastojen mukaan rahastoissa noin 22 miljardin euron edestä. Jos työeläkejärjestelmässä on 200 miljardia euroa varoja, on yksityisissä säästöissä jo 20 % vastaava osuus. Lisäksi todennäköisesti ne henkilöt, joiden korvausaste tulee olemaan 40 % luokkaa, ovat juuri niitä henkilöitä, joilla on mahdollisuus säästää rahaa sijoitusrahastoihin. Heillä on myös tarve säästää.

Eläkejärjestelmän voi jo nyt katsoa kattavan peruskulutuksen ja vastaavan esitettyä perustasoa. Ne kansalaiset, joilla on mahdollisuus säästää esimerkiksi eläkeaikaista kulutusta varten, ovat ratkaisseet asian aloittamalla säästämisen sijoitusrahastoihin. Eikä tarvittu komiteaa suunnittelemaan, miten järjestelmää pitää muuttaa.

Mikko Karpoja

Kirjoittaja on Elon aktuaaritoimesta vastaava johtaja