Paniikilla ei pitkälle pötkitä – nyt täytyy kuunnella ja analysoida

Viime perjantaina saatiin pitkään odotettu uutinen, kun Tilastokeskuksen väestöennuste julkaistiin. Etukäteen tiedettiin odottaa alhaista lukua, mutta 1,45 syntyvyysluku oli silti ikävä uutinen. Tai oikeammin kyse on kokonaishedelmällisyysluvusta, joka kertoo kunkin naisen elinaikanaan saamien lasten määrän.

Reilun kymmenen vuoden takaisesta luku on laskenut 0,39. Samalla on myös hyvä pitää mielessä, että arviot ovat vaihdelleet ja luku on laskettu menneen kehityksen perusteella. Nykyinen ennuste perustuu vuosien 2013–2017 lukuihin ja kuvaa, mitä tapahtuu, jos sama meno jatkuu koko ennustekauden. Tilastokeskus itse toteaa, että ennusteen tehtävä on tarjota päättäjille työkaluja sen arvioimiseksi, tarvitaanko toimia, joilla väestökehitykseen yritettäisiin vaikuttaa.

Tilastokeskuksen väestöennusteet ja kokonaishedelmällisyysluku ennusteissa

Työeläkejärjestelmään syntyvyydellä on vaikutusta, koska iso osa maksussa olevista eläkkeistä rahoitetaan kulloinkin työssä käyvien sukupolvien eläkemaksuilla. Vain osa eläkkeistä maksetaan työeläkerahastoista. Mikäli syntyvyys jatkuu viime vuosien tasolla, tulevat vaikutukset työeläkejärjestelmään maksunkorotuspaineina pitkällä viiveellä. Silmiä ei pidä ummistaa eikä panikoida vaan aloittaa analysoimalla, mikä vaikuttaa ja mihin voidaan vaikuttaa.

Eläketurvakeskuksen toimitusjohtaja Jukka Rantala on esittänyt selkeän taulukon työeläkejärjestelmään vaikuttavista pitkän aikavälin tekijöistä, joita huomioidaan mm. kestävyyslaskelmissa. Tämän taulukon suhteen on siis huomioitava, että puhutaan pitkästä aikavälistä. Esimerkiksi työllisyyden parantuminen vaikuttaa merkittävästi lyhyemmällä aikavälillä siten, että työeläkemaksun korotuspaineet hellittävät ja etuustaso on riittävä.

Voit tutustua ETK:n laskelmaan täällä  ja työeläkejärjestelmään vaikuttaviin tekijöihin tässä ETK:n esityksessä.

Koostettu mukaillen ETK:n Jukka Rantalan esitysmateriaaleja eri tilaisuuksissa, kuten Työeläkepäivässä 13.11.2018.

Syntyvyys ja maahanmuutto näkyvät vaikutuksiltaan suurena. Toiseen on vaikeampi vaikuttaa ja toiseen helpompi – ainakin periaatteessa. Todellisuudessa asiat ovat mitä vaikeimman poliittisen päätöksenteon, talous- ja työllisyyskehityksen, yhteiskunnallisen ilmapiirin, lainsäädännön, asenteiden ja ihmisten valintojen tuloksia. 

Väestöennusteen myötä eläkejärjestelmän kestävyys on ollut suorastaan hämmästyttävän paljon esillä. Ainakin se kertoo siitä, että työeläkeala tarjoaa vastuullisesti ja ennakoiden tietoa eri tekijöiden vaikutuksista. Tällöin tullaan myös kysymykseen siitä mitä pidetään eläkepolitiikkana. Onko se muutoksia eläkelainsäädäntöön, eläke-etuuksiin ja ehtoihin sekä rahoitukseen? Epäilemättä näitä ainakin ja työeläkejärjestelmän osia ruuvaamalla voidaan vaikuttaa taloudelliseen kestävyyteen.

Rinnalla tarvitaan kuitenkin laajempaa analyysia ja päätöksiä, kuinka työeläkejärjestelmän kestävyyden juuria hoidetaan. Asiaa ei helpota suomalaisen työmarkkinapolitiikan murros. Laajoja tupo-pöytiä ei ole näköpiirissä. On luotettava siihen, että uusia tapoja ja yhteisymmärrystä löytyy, kun tahtoa on.

Poikkeuksellisen alhainen syntyvyysluku joka tapauksessa oli. Eikä kukaan pysty aidosti antamaan yhtä ainoaa selitystä sille, miksi lapsia ei ole syntynyt yhtä paljon kuin aiemmin 2000-luvulla. Selitykseksi on tarjottu mm. nuorten miesten syrjäytymistä ja selitys on myös kiistetty liian yksioikoisena. Vastaukseksi on tarjottu perhevapaauudistusta ja samalla tiedostetaan, että pienet viilaukset tuskin yksin ratkaisevat asiaa. Kyse on isosta kokonaisuudesta ja tarvitaan eri yhteiskuntatieteiden yhteistyötä, jotta asiaa voidaan ymmärtää. Työeläkeala on Telan johdolla jo aloittanut yhteistyön Väestöliiton kanssa.

Mitä sanoo kourallinen lapsettomia ja korkeasti koulutettuja kolmekymppisiä?

Jospa aloitettaisiin kuuntelemalla, miltä maailma näyttää nykyisten kaksi- ja kolmikymppisten silmin. 30-vuotias, korkeasti koulutettu ja työelämään vakiintunut nainen on totuttujen käsitysten mukaan parhaassa mahdollisessa tilanteessa perheen perustamista ajatellen. Monen mielestä hänen elämässään luonnollinen seuraava askel olisi vakaa parisuhde – ja lapsi. Perheen perustamisella ei kuitenkaan ole mitään sijaa hänen suunnitelmissaan.

Samaa hän kertoo kuulevansa ystäväpiiriltään.

Syitä löytyy monia, mutta nämä kolmekymppiset mainitsevat ensimmäiseksi maapallon kantokyvyn ylittymisen. He ovat jo vuosien ajan kuulleet vahvaa viestiä maapallon ylikansoittumisesta ja sen vaaroista, mm. ruokavarojen loppumisesta. Huoli maapallon tulevaisuudesta on aitoa, eikä lasten hankkiminen istu kuvaan. Toisena syynä mainitaan tunne siitä, että oma arki, parisuhde ja puolison henkilökohtainen tilanne eivät ole valmiita lasta varten: ensin opiskelut nopeasti kasaan, sitten ura tulille, sitten ehditään ajatella perheen perustamista – ehkä.

Kokemus siitä, että kaiken pitää olla valmista lasta varten on vahva. Sitä vastoin itse halusin 1990-luvulla äidiksi, vaikka työsuhteeni oli määräaikainen, tulevaisuus epävarma eikä tukiverkostojakaan ollut. Miksi? Perheen perustaminen tuntui luontevalta seuraavalta askeleelta.

He myös kyseenalaistavat perheen perustamisen itseisarvona tai eräänlaisena yhteiskunnallisena velvollisuutena. 30-vuotias kollegani pohtii aihetta kysymyksillä, kuten ”Miksi perustaisin perheen?” Se onkin paljon puhuva ajatus eivätkä perinteiset vastaukset ydinperheen arvosta riitäkään.

Jostain on aloitettava. Kuuntelemalla ja kysymällä ilman henkilökohtaisten arvojen ja valintojen tuomitsemista otetaan jo ensiaskeleet.

Katja Veirto

Kirjoittaja työskentelee Elon yhteiskuntasuhdejohtajana ja jututti blogin kirjoittamista varten 30-vuotiasta työkaveriaan.

Katja Veirto