Myös masentuneelle löytyy tilaa työelämästä

Luu on joko murtunut tai se ei ole murtunut. Tapaturman jälkeen lääkäri voi röntgenkuvasta päätellä, kumpi näistä vaihtoehdoista pätee. Jos luussa on murtuma, hoidoksi riittää yleensä vahingoittuneen raajan asettaminen lepoon ja aika korjaa vamman. Kaikissa sairauksissa diagnostiikka ja hoito ei kuitenkaan ole näin suoraviivaista.

Kun mieli murtuu, ihmisen kyky kokea positiivisia ja energisoivia tunteita heikkenee. Koska tunteet ovat abstraktioita ja tarkoittavat eri asioita eri ihmisille, mielialaa ei voi objektiivisesti kuvata eikä suoraan mitata. Kuitenkin masennus on maailmanlaajuisesti yksi merkittävimmistä toimintakyvyn heikentäjistä. Haasteita masennuksen diagnostiikkaan tuo sekin, että mieliala voi olla maassa myös ilman masennussairautta. Mieli – toisin kuin luu – voi olla vähän murtunut ihan normaalistikin.

Jokaisella meistä on kokemusta mielen apeudesta, joka välttämättä edes pitkittyessään ei ole sairautta. Lääketieteellisten kriteerien mukaan masennus-diagnoosi edellyttää vähintään kaksi viikkoa jatkuneita oireita, joista masentunut mieliala on vain yksi kokonaisuudesta. Sen lisäksi on sovittu, että masennussairauden diagnoosiin vaaditaan muita oireita, jotka heijastavat aivotoiminnan muutoksia tai vääristyneitä käsityksiä ympäristöstä ja omasta itsestä.

Lääketiede on hyvä renki, mutta huono isäntä. Lääkäreitä on velvoitettu aina hoitamaan potilaita niin, että hoito hyödyttää enemmän kuin haittaa. Kun ongelma muutetaan diagnoosiksi, sitä keskitytään hoitamaan lääketieteellisesti ja ”sairaana” jäädään odottamaan, että hoito poistaa oireet. Tällöin uhkana on, että etenkin sairauspoissaolon aikana ongelman korjaamiseen tarvittavat muut toimenpiteet jäävät toteutumatta.

Vastuullinen työpaikka tukee työntekijöitään

Kenenkään ihmisen ei ole hyvä olla yksin. Erityisesti tilanteessa, jossa mieli alkaa syystä tai toisesta murtua, läheisten merkitys korostuu. Vaikka yksityiselämä on jokaiselle se tärkein, työelämässä mukana olevilla ei työyhteisön merkitystä voi väheksyä. Vietämme merkittävän osan valveillaoloajasta työssä, joten esimiehellä ja työkavereilla on ensiarvoisen tärkeä asema myös mielenterveyden näkökulmasta, jos vain halutaan ja osataan tätä mahdollisuutta hyödyntää.

Työkyky on paljon muutakin kuin mielenterveys. Siksi myös masentuneena on useimmiten mahdollista jatkaa työssä, kun huomioidaan sairauteen liittyvät toimintakyvyn rajoitteet. Tähän tarpeeseen olemme Elossa julkaisseet oppaan työpaikoille perustuen kanadalaiseen alkuperäisjulkaisuun. Siinä tarjotaan tietoa ja ohjeita, miten mielenterveyttä voi tukea, ja minkälaista tukea vastuullisella työpaikalla itse kukin voi odottaa, jos mieli murtuu.

Keskeistä on aito ja välittävä vuorovaikutus. Oppaassa on kuvattu käytännönläheisesti erikseen henkilöstöhallinnon, esimiehen, työntekijöiden ja luottamushenkilöiden roolit ja tehtävät. Työpaikalle luodut toimintamallit eivät jalkaudu, mikäli niitä ei tunneta eikä osata toimia niiden mukaan. Onneksi sekä työterveyshuollosta että työeläkevakuuttajalta on saatavissa tukea toimintatapojen arviointiin ja kehittämiseen. Työnantajan sitoutuminen näkyy panostuksena riittävään koulutukseen ja toimintatapojen aktiiviseen seuraamiseen.

Mielen murtuessa lääketiede voi auttaa joskus, mutta ei koskaan korvata sitä arjen tukea, jota työpaikoilla on tarjottavana. Parhaimmillaan esimies ja työkaverit omalla toiminnallaan vähentävät merkittävästi masennuksesta työkaverille itselleen ja ympäristölle aiheutuvaa haittaa. Huomioiden masennuksen ja siihen liittyvien sairauspoissaolojen yleisyys tästä tutkittuun tietoon perustuvasta ohjeesta kannattaa kiinnostua. Opas on saatavilla Elon verkkopalvelusta ja työhyvinvoinnin kehittämispäälliköiltä.

Kari-Pekka Martimo, johtava asiantuntija ja työterveyshuollon ja työlääketieteen erikoislääkäri