Mitä kuuluu työyhteisöistä koronaviruksen aikaan?

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Vanha sananlasku on jälleen näyttänyt ajankohtaisuutensa. Kautta aikojen ihmiset ovat venyneet, ylittäneet itsensä ja jopa tunteneet onnellisuutta maailman kaatuessa ympärillä.

Kriisi ei kohdistu yrityksiin ja ihmisiin tasapuolisesti. Osa yrityksistä valitettavasti kaatuu asiakaskadon takia ja osa taas jopa hyötyy vaikeista ajoista. Väliin mahtuu valtavasti erilaisia kokemuksia ja myös tragedioita. Varmaa kuitenkin on, että tämä aika jollakin tavalla vaikuttaa jokaiseen.

Korona näkyy työyhteisössä niin hyvässä kuin pahassa – mutta erityisesti hyvässä

Teemme asiakkaidemme kanssa säännöllisesti työyhteisökyselyitä. Käydessäni läpi yritysten tuloksia peilasin niitä mielessäni koronaviruksen aiheuttamaan myllerrykseen. Poikkeustilanteesta huolimatta joissakin tuloksissa ei edes huomaa mitään eroa entiseen eikä koronavirusta edes mainita avoimissa kommenteissa.

Pieniä merkkejä epidemiasta tuloksissa kuitenkin on. Kuluva aikakausi näkyy lisääntyneenä stressinä, palautumisen haasteina ja jossain määrin myös kriittisyytenä esimiestyötä kohtaan. Silti työyhteisöissä näkyy myös uudenlaista intoa ja oman työn arvostuksen nousua. Onnistumisen tunteita koetaan edelleen, mutta ne ovat hieman erilaisia kuin normaalioloissa. Ne, joille etätyö ei ole tuttu, ovat oppineet tekemään työtä etänä ja käyttämään uusia järjestelmiä tehden näin omat henkilökohtaiset digiloikkansa.

Työilmapiiri on voinut jopa nousta palaverien tehostumisen ja virtuaalikahvipalaverien kautta. Varsinkin hyvä yhteys työkavereihin, yhteen hiileen puhaltaminen, pyyteetön työkaverin auttaminen ja uudenlaiset työnkuvat nousevat esille erityisinä työnilon lähteinä. Vastaajat myös kokevat, että vastuuta otetaan eri tavalla ja asiat hoidetaan alusta loppuun ilman ”ei tämä minulle kuulu” -asennetta.

Hoiva-alalla työn merkityksellisyys nousee vahvasti pintaan poikkeusaikana

Varsinkin hoitotyön kommenteissa näkyy vahvasti vastaajien kokemus siitä, että ovat työssään hyviä ja päteviä. Ammattiylpeys on noussut. Työniloa nostaa se, että ymmärretään, miksi työtä oikeasti tehdään, sydämellä ja aidosti siitä innostuen. Vaikka työ on raskasta, voi se olla myös palkitsevaa.

Vanhusten hoivakodeissa omaisten vierailujen loppuminen koronan takia on muuttanut samalla työntekijöiden arjen. Kiire tuntuu lisääntyneen, mutta samalla yhteistyön eri muotoja on kokeiltu omaisten kanssa. Uuden oppiminen tarkoittaa paitsi työntekijöiden myös omaisten ja vanhusten isoa digiloikkaa ja uusien viestintämuotojen opettelua. Työniloa lisää, kun pystyy tuottamaan pieniä ilonaiheita asukkaille ja olemaan läsnä hetkessä.

Vastaajat myös kokevat, että poikkeusolot entisestään lisäävät vastuullista työn tekemistä ja sitä kautta työn mielekkyyden kokemista.

Työyhteisökyselyiden tuloksiin saattaa vaikuttaa myös tilanteen väliaikaisuus. Mikään kriisi ei kestä ikuisesti ja jollain aikavälillä tullaan palaamaan normaaliarkeen. Jotain tästä ajasta kuitenkin olisi hyvä muistaa tulevaisuudessa. Tämän tiedostaminen ehkä antaa myös lisämotivaatiota työhön.

Luovu vanhasta luodaksesi uutta

Kriiseihin on ovelasti sisäänrakennettu opetus siitä, että niissä rönsyt karsiutuvat ja epäolennainen piipertäminen kuin itsestään muuttuu priorisoimiseksi ja välttämättömien tehtävien tekemiseksi. Rajoitusten ja resurssipulan keskellä ihminen on yllättävän kekseliäs ja luova. Sain itse herätyksen NLP Practitioner -koulutuksessa Jyväskylässä vain hetki ennen poikkeusoloja. En ollut koskaan ajatellutkaan, että luovuus-sanassa on kaksi eri elementtiä: luovu ja uus.

Jos haluaa saada aikaan muutosta ja uutta ajattelua, on samalla luovuttava jostain vanhasta. Samalla kertaa on hankala sekä säilyttää että uudistua.

Usein elämme muutoksesta toiseen miettimättä sen suuremmin mihin ne johtavat. Myös yhteinen muutosten reflektointi on usein puutteellista. Kuitenkin juuri tuo yhteinen ajatusten vaihtaminen olisi tässä ajassa erittäin tärkeää, on se sitten työyhteisökyselyn tai palaverien kautta tapahtuvaa.

Olisi hyvä pohtia sitä, mitä voimme viedä mukanamme ”uuteen normaaliin” jahka se hetki koittaa. Lisäksi olisi hyvä luovasti miettiä kaikkea sitä, mistä olisimme tulevaisuudessa valmiita luopumaan.

Marjut Pukarinen, työkykyjohtamisen kehittämispäällikkö

Tutustu Elon työkykyjohtamisen palveluihin >