Kuinka paljon eri sukupolvet ovatkaan eläkkeestään maksaneet?

Joululomalla oli aikaa pysähtyä ja pohtia tarkemmin viime syksynä käytyä keskustelua sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta eläkkeissä. Keskustelu yhdistettiin myös sukupuolten välisiin eläke-eroihin esimerkiksi Helsingin Sanomissa 5.9.2017 otsikolla ”Kuinka paljon olet maksanut eläkkeestäsi?”. Maksujen suhdetta eläkkeisiin esiteltiin alla olevalla kuvalla.

Kuvassa naisten ja miesten erot eläkehyödyissä
Näin naiset ja miehet eroavat eläkehyödyissä, HS 5.9.2017

Näyttää siltä, että vanhemmat ikäpolvet ovat saaneet suuremman hyödyn heistä maksetuista maksuista. Lisäksi naisten saama hyöty on miehiä suurempi. Kuva itsessään vaatii tilastojen lukutaitoa, sillä kuvio on tehty suhdelukuna 3,5 prosentin oletetulle reaalituotolle.

Mikko Karpoja, työeläkeyhtiö Elo
Mikko Karpoja työskentelee työeläkeyhtiö Elon vastaavana vakuutusmatemaatikkona.

Näiden lehtijuttujen varassa jäin pohtimaan, mistä tekijöistä tuo vanhempien ikäpolvien suurempi hyöty johtuu. Selittääkö eläkejärjestelmän käyttöönottovaihe sen kokonaan? Työeläkemaksu oli aina vuoteen 1968 asti 5 prosenttia palkoista ja nousi siitä vaiheittain noin 17 prosenttiin vuonna 1990 ja on nyt prosentin 25 tasolla.

Myös eläkeoikeuksiin on tehty muutoksia. Eläkkeiden karttuma oli 1 %-yksikkö aina vuoteen 1975 asti, jolloin se nousi nykyiselle perustasolleen 1,5 %-yksikköön. Kuten tunnettua, karttuma ja muut eläkkeen määrään vaikuttavat tekijät ovat eläneet eläkeuudistuksia tehtäessä. Ainakin maksutason nousu selittää hyödyn laskevaa käyrää, mutta toisaalta oikeuksien ja karttuman muutokset ovat voineet viedä kehitystä toiseen suuntaan.

Mutta oliko laskelmissa huomioitu, että työeläkejärjestelmän alussa sukupolvikustannuksia tuli vanhemmille sukupolville myös nykyistä järjestelmää edeltävästä eläkejärjestelmästä?

Aiemmin kaikkien eläkkeessä oli mukana ns. kansaneläkkeen pohjaosa ja yksityinen eläkejärjestelmä maksoi vain tämän ylittävän eläkkeen. Kansaneläkkeet rahoitettiin valtion verovaroilla ja työnantajien maksuosuuksilla, joten niiden sukupolvikustannuksia ei ole tutkimuksessa huomioitu.

Lisäksi laaja joukko työnantajia oli järjestänyt työntekijöilleen eläketurvaa joko henkivakuutusyhtiöstä, eläkesäännöllä tai eläkesäätiön kautta. Myös näistä syntyi sukupolvikustannuksia ja -etuja, jotka olivat nykyistä suurempia eläkejärjestelmän aloitusvaiheessa.

Syksyn jutut perustuivat ETK:n vuonna 2015 tekemään tutkimukseen ”Yksityisalojen palkansaajien työeläkkeet syntymävuoden ja sukupuolen mukaan” ja joululomalla oli riittävästi aikaa lukea myös itse tutkimus eikä pelkästään lehtijuttuja. Kysymysmerkkien määrä kasvoi, kun selvisi, miten etuudet oli diskontattu.

Diskonttaamisella tarkoitetaan tapaa, jolla eri vuosina saatuja tai maksettuja eriä tuodaan saman vuoden tasoon. Tutkimuksessa tehdyillä valinnoilla ennen vuotta 2015 maksettuja tai saatuja eriä lisättiin ja sen jälkeisiä eriä pienennettiin. Lopputuloksena pelkästä diskonttaamisesta on kuvan degressiivisen eli laskevan käyrän hyödyn muotoinen lopputulos. Voi siis olla että, diskonttaaminen dominoi itse tutkittavaa ilmiötä.

Sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta on tarkasteltu viime aikoina erityisesti työeläkejärjestelmän näkökulmasta, koska se on konkreettinen aihe ja siitä on kattavasti tietoa. Tähänkin tarkasteluun liittyy kuitenkin edellä kuvatusti lukuisia tutkimusasetelmaan liittyviä kysymyksiä ja valintoja.

Selvää on, että kattavien sosiaaliturvajärjestelmien luomiseen liittyy kypsymisvaihe, jolloin sukupolvivaikutuksia syntyy puoleen ja toiseen. Joistain muutoksista hyötyvät nuoremmat ja toisista vanhemmat sukupolvet.

Suomalainen työeläkejärjestelmä on vain osittain rahastoiva ja suurin osa maksussa olevista eläkkeistä hoidetaan sisään tulevilla maksutuloilla ns. jakojärjestelmässä. Jakojärjestelmän luonteeseen kuuluu, että siitä perittävä maksu on kulloistenkin kulujen kokoinen, jolloin aloitusvaiheessa maksut ovat väistämättä pienemmät. Tästä on kirjoittanut tarkemmin esimerkiksi Työeläkevakuuttajat Telan ekonomisti Mauri Kotamäki otsikolla Onko sukupolvien välisiä eroja eläkkeissä syytä tasata?

Eläkkeiden sukupolvikiistelyn sijaan olisi ehkä aika tehdä laajempaa selvitystä koko sosiaaliturvajärjestelmän, koulutuksen, verotuksen ja palveluiden sukupolvihyödyistä, varallisuudesta ja hyvinvoinnista, kuten myös tutkimuksen tekijä ehdottaa.

Mikko Karpoja

Kirjoittaja on työeläkeyhtiö Elon johtaja ja vastuullinen vakuutusmatemaatikko.