Ihminen tarvitsee ihmistä – myös poikkeustilanteissa

Tunteet ja sosiaaliset siteet korostuvat poikkeustilanteessa, myös työyhteisössä. Ajatuksia ei kannalta kieltää vaan hyväksyä ne, kirjoittaa työkykyjohtamisen kehittämispäällikkö Marja Konttila.

Ihminen on sosiaalinen olento ja tarvitsee kanssakäymistä toisen ihmisen kanssa. Henkinen hyvinvointi ja toimintakyky ovat olennaisella tavalla riippuvaisia toisista ihmisistä heti syntymästämme alkaen.

Vastasyntyneenä näkökykymme on kehittynyt niin, että parhaiten näemme noin 20 cm:n päähän. Se on se etäisyys, joka vauvalla on äidin kasvoihin, kun tämä lepää äidin käsivarsilla. Kasvoista vauva erottaa selvimmin silmät ja suun, jotka ilmentävät parhaiten erilaisia tunteita. Alusta asti vauva hakee aktiivisesti kontaktia toiseen ihmiseen – sitä voi jopa kutsua ihmisen elinehdoksi.

Yhteydenpidosta täytyy huolehtia tietoisesti ilman arjen spontaaneja kohtaamisia

Tällaisina poikkeusaikoina, kun vältellään lähikontakteja ja otetaan fyysistä etäisyyttä, sosiaalisten kontaktien merkitys entisestään kasvaa. Kun iso osa ihmisistä tekee etätöitä, ei luontevia sosiaalisia kohtaamisia ole. Niitä pitää rakentaa. Yhteydenpito työkavereihin onnistuu puhelimen, sähköpostin, Skypen ja muiden yhteydenpitokanavien kautta. Pidetään yhteyttä etenkin niihin, joihin on jo olemassa hyvät yhteistyösuhteet ja viritellään uusia.

Tärkeää olisi saada työkavereitten ystävälliset kasvot näkyviin, jotta helpommin voimme välittää myös erilaisia tunteita. Kun spontaaneja kohtaamisia työpaikalla ei nyt ole, kannattaa sopia yhteisiä kahvihetkiä ja muita vapaamuotoisia kohtaamisia kameran kanssa. Aina ei tarvitse olla varsinaista asiaa.

Muutama viikko sitten olin mukana Academy of Brainin webinaarissa, jossa saimme vinkkejä etätyöhön. Tilaisuuden puhuja Ville Ojanen kertoi kaiken perustana olevan keskinäisen arvostuksen, luottamuksen ja psykologisen turvallisuuden. Kun arvostamme toinen toisiamme, pidämme jokaisen mielipiteitä yhtä arvokkaina ja luotamme siihen, että jokainen tahtoo hyvää ja tehdä parhaansa. Lisäksi meillä on sellainen turvallisuuden tunne, että uskallamme ottaa asioita puheeksi ja yhteisöllisyys etätyöskentelyssäkin onnistuu.

Tarvitaan myös rakenteita, pelisääntöjä, uusia toimintatapoja ja yhteistyökanavien määrittelyä.

Olemme tuntevia ja ajattelevia olentoja muuttuneessa maailmassa

Tunteet ohjaavat käyttäytymistämme, joten etenkin tällaisessa tilanteessa on hyvä antaa niille tilaa. Omien tunteiden sanoittaminen, niistä kertominen muille ja omien tarpeiden esiintuominen on tärkeää. Työkaverilta voi kysyä, mitä hänelle kuuluu ja mitä hän tarvitsee. Sujuvan yhteistyön kannalta on oleellista, että jokainen tunnistaa omat tunteensa ja ajatuksensa, jotka ovat tunteiden takana. Kun nämä saadaan esiin, lisääntyy keskinäinen ymmärrys ja voidaan yhdessä etsiä tasapainoa.

Ahdistavat ajatukset voivat helposti alkaa pyöriä päässä. Voimme itse päättää, kuinka paljon seuraamme uutisia ja some-keskustelua. Voimme myös ohjata omaa ajatteluamme sekä tunnistaa sellaisia ajatuksia, joita olemme jo alkaneet pitää faktatietona. Ajatusten kieltäminen ei johda haluttuun lopputulokseen. Jos kiellämme itseämme ajattelemasta tiettyä asiaa, niin minkä ympärillä ajatuksemme tämän jälkeen pyörivät? Kieltämisen sijaan on hyödyllisempää hyväksyä erilaisten ajatusten olemassaolo. Ajatukset tulevat ja menevät, ne eivät välttämättä ole tosia, eikä niihin tarvitse jumittua vaan päästää irti.

Olen aikaisemmin kirjoittanut viidestä H:sta, jotka ovat hengitä, hiljenny, hymyile, hyväksy ja huomio hyvään. Ne auttavat stressin hallinnassa ja luovat uskoa tulevaisuuteen. Tässä hetkessä niiden käyttöön ottaminen tuo helpotusta pahimpaan ahdistukseen.

Marja Konttila, työkykyjohtamisen kehittämispäällikkö

Tutustu Elon työkykyjohtamisen palveluihin >