Eläkejärjestelmien yhdistämisessä nojattava yhteistyöhön, harkintaan ja tietoon

Työeläkejärjestelmää on uudistettu yhteiskunnallisten muutosten myötä ja nyt olemme jälleen tällaisen uudistuksen edessä. Tänään julkistettiin uudistusten joukossa merkittävä raportti. Yksityisen ja kunnallisen sektorin eläkejärjestelmien yhdistämistä koskeva yksimielinen työ luovutettiin ministereille.

Yhdistymisen myötä myös kunta-alan työntekijät vakuutettaisiin tulevaisuudessa samoin kuin yksityisen sektorin työntekijät. Yksinkertaistaen yksityiskohtia myös eläketurvan rahoituksessa siirryttäisiin yksityisen sektorin periaatteisiin, jotka pohjautuvat vakuutusperiaatteeseen. Keva jakautuisi uuteen yksityiseen eläkelaitokseen, joka tulisi mukaan kilpailemaan työnantajien eläkevakuuttamisesta, sekä Julkis-Kevaan, joka vastaisi työntekijäin eläkelain etuuksien ylittävästä osasta sekä muun julkisen sektorin eläkkeiden toimeenpanosta.

Tie tähän on ollut pitkä. Ajatus järjestelmien yhdistymisestä konkretiaksi on kypsynyt pikkuhiljaa, yhtä matkaa yhteiskunnallisen muutoksen ja sen nopeuden myötä. Eläkejärjestelmien erillisyyteen on ollut omat historialliset syynsä ja perustelunsa.

Historiallisista syistä johtuen eroja on ollut niin rahoituksessa kuin eläkkeiden karttumissa ja ikärajoissakin. Etuuksien väliset erot yksityisellä ja julkisella sektorilla ovat pienentyneet ajan myötä ja nykyisin eroja ei ole enää juuri ollut. Julkisen sektorin rakennemuutoksissa on jouduttu miettimään vaikeasti ymmärrettäviä säännöksiä, jotta työeläketurvaan liittyvät kysymykset pystyttäisiin ratkaisemaan. Muutostilanteet eivät saisikaan vaikeutua ja aiheuttaa epävarmuutta siksi, että työeläketurva on monimutkainen.

Huolta kuntasektorin eläkkeiden rahoituksesta – erityisesti jos vakuutettujen määrä vähenee – on ollut ilmassa pitkään. Esimerkiksi vuoden 2017 työeläkeuudistusta valmisteltaessa asiassa olivat aktiivisia julkisen sektorin ammattiliitot ja kysymystä arvioitiin Eläketurvakeskuksen, Etlan sekä selvityshenkilö Jukka Ahtelan toimesta.

Yleisenä johtopäätöksenä tuolloin oli, että akuutteja riskejä ei ole näkyvissä. Samalla kuitenkin todettiin tarve seurata mahdollisten rakennemuutosten vaikutuksia henkilöstömääriin ja rahoitukseen. Selvityshenkilö Jukka Ahtela ehdottikin tuolloin, että pidemmän aikavälin ratkaisuna tulisi miettiä järjestelmien yhdistämistä.

Yhtenä suomalaisen työeläkejärjestelmän vahvuutena on kansainvälisissäkin arvioissa pidetty sitä, että järjestelmä on kattava ja selkeä eikä estä työvoiman liikkuvuutta. Tämä on totta ja näistä periaatteista on syytä pitää kiinni. Jos eläkejärjestelmien yhdistyminen toteutuu, nämä hyvät periaatteet vahvistuvat. Rahoituksen riskeihin vastataan edelleen hajautetulla toimeenpanolla mutta laajemmalla pohjalla.

Yhdistymiseen on vielä aikaa. Nyt sen arvioidaan tapahtuvan vuonna 2027. Todella paljon on myös vielä tehtävää ja ratkaistavaa esimerkiksi rahoituksen yksityiskohtien kanssa. Jatkovalmistelu alkaa niin päätettäessä seuraavalla hallituskaudella. Tässä työssä työeläkeyhtiön näkökulmasta on tärkeää, että lakisääteistä tehtävää hoidettaessa kaikki toimivat tasapuolisilla säännöillä.

Juuri nyt olen tyytyväinen, että työtä on tehty työeläkejärjestelmän perinteiden mukaisesti. Yhdessä, harkiten ja tietoon perustuen.

Satu Huber, Elon toimitusjohtaja