Töihin palaajan tarina: ”Tuntui hyvältä sanoa, että menee paljon paremmin”

Työelämä vaatii erityisesti asiantuntijatyötä tekeviltä paljon. Työ- ja vapaa-ajan välisten rajojen hämärtyminen, kova työtahti ja epävarmuus tulevaisuudesta kuormittavat psyykkisesti. Pitkään jatkunut stressi voi johtaa työkyvyn heikkenemiseen ja jopa pitkiin sairauspoissaoloihin.

Istahdimme alas useita kuukausia kestäneeltä sairauslomalta palanneen, asiantuntijatyötä tekevän nuoren ammattilaisen kanssa. Keskustelimme hänen kanssaan avoimesti hänen kokemuksestaan töihin paluusta uupumisen ja siitä toipumisen jälkeen.

Haastateltavan nimi on muutettu juttua varten.

Nousukiitoa seurasi romahdus

Takana oli puolitoista vuotta tiukkatahtisia projekteja, kovenevia vaatimuksia ja kaksi ylennystä. Työasiat pyörivät mielessä iltaisin, öisin ja viikonloppuisin. Ensin Annalta menivät yöunet ja ruokahalu. Sitten normaalisti huoliteltu nuori nainen alkoi tulla töihin hiukset harjaamatta. Talvella ennen sairauslomaansa Anna kävi useita kertoja työterveyshuollossa lääkärin ja psykologin vastaanotoilla kertomassa tilanteestaan itkuisena, mutta uupumus oli jo päässyt liian pitkälle.

”Vaikka työjärjestelyihini tehtiin muutoksia pari kuukautta ennen sairauslomaa, tunnelin päässä ei näkynyt valoa”, kertoo Anna. ”Olin loputtoman väsynyt, mutta en pystynyt nukkumaan. Viikonloppuisin tuijotin vain seiniä ja kattoa kotona. Työpaikalla pyrin siitä huolimatta olemaan oma ystävällinen ja avulias itseni. En halunnut työkavereideni kärsivän pahasta olostani – olihan heilläkin paljon töitä. Parina viimeisenä viikkona en kuitenkaan edes jaksanut jutella kollegoiden kanssa lounaalla.”

Lopulta työterveyshuolto määräsi Annan pitkälle sairauslomalle masennuksen vuoksi. Sairauspoissaoloa kertyi lopulta neljä kuukautta.

”Totta kai töissä kaikki ymmärsivät, mistä oli kyse”, Anna sanoo. ”Sellaista uupumusta ei pysty peittämään. Pari ihanaa kollegaa oli huolissaan jaksamisestani jo edeltävänä syksynä. Uskon, että viimeistään viikkotolkulla tyhjänä pysynyt työpiste puhui omaa selvää kieltään.”

Itseluottamus koetuksella

Sairausloman aikana Annan hoito koostui säännöllisistä psykologin ja lääkärin luona käynneistä sekä levosta ja hiljentymisestä. Töistä oli irtauduttava täysin. Kovana suorittajana tunnettu Anna joutui pohtimaan myös, mitä halusi työelämältä ja miten sen voisi saavuttaa. Terveyden lisäksi uupuminen oli kova tälli itseluottamukselle.

”Oli pitkään sellainen olo, että olen epäonnistunut täysin. Päässä liikkui itseä sättiviä ajatuksia, kuten ’luuserithan ne väsyy’. Onneksi työterveyslääkärini oli todella jämäkkä tässä asiassa. Hän muistutti minua, että töissä uupuneita yhdistää heidän halunsa loistaa työssään. Uupunut on antanut kaikkensa.”

Kun keväällä puissa alkoi näkyä vihreitä hiirenkorvia, Anna ymmärsi vähitellen, kuinka pahaksi uupumistila oli päässyt. Työn keskellä Anna oli tehnyt parhaansa selvitäkseen päivästä toiseen. Lopputuloksena jostain päivistä ennen sairauslomaa ei ollut jäänyt mieleen mitään muistikuvia.

”Vei kauan aikaa nähdä oman pään vallanneen sumun läpi. Työkykyneuvottelussa sovimme päivämäärän töihin paluulle kesälomien jälkeen. Se antoi kalenteriin jotain konkreettista, jota varten pystyin valmistautumaan rauhassa.”

Hoidon lisäksi Annan toipuminen vaati täydellisen irtautumisen töistä.

Työyhteisön positiivinen vastaanotto rauhoitti

Ennen töihin paluuta Anna kävi työpaikallaan laittamassa uuden työpisteensä valmiiksi. Ensimmäisenä työpäivänä hänet otti iloisena vastaan lähimmät kollegat.

”Pelkäsin hieman työkavereiden suhtautumista”, Anna myöntää. ”Huoleni olivat kuitenkin turhia. Kukaan ei udellut mitään tai käyttäytynyt muuten tavalla, joka olisi saanut minut ahdistumaan. Pari lähintä kollegaa kysyi lempeästi vointiani. Tuntui hyvältä vastata, että menee paljon paremmin.”

Myös mahdollisuus vaihtaa tiimiä auttoi pääsemään työarkeen kiinni. Anna sai aloittaa puhtaalta pöydältä uuden esimiehen kanssa.

”Ei varmasti ole esimiehellekään helppoa todeta, että homma ei toimi. Siirtämiseni toisen henkilön alaisuuteen oli kuitenkin töihin paluuni onnistumiselle tärkeä asia.”

Itsetuntemus tukee työssäjaksamista

Anna pohtii pitkään vastausta kysymykseen, mikä sairastumisen aiheutti. Unettomuus oli pahin oire stressistä, joka puolestaan Annan mielestä oli oire liian pitkään jatkuneesta liiallisesta psyykkisestä kuormituksesta.

”Pari vuotta kokemuksen jälkeen moni asia on kirkastunut omassa mielessä”, Anna sanoo. ”Tunnistan kyllä oman vastuuni asiassa. Olin todella nuori ja minulla oli kova draivi menestyä menestymisen takia. En osannut sanoa ei. Toisaalta toivoisin, että vastaavissa tilanteissa esimiehet painaisivat nuoren alaisensa kohdalla jarrua. Itse en tajunnut, että tahti oli liian kova. Kannoin taakkaa liian pitkään yksin.”

Päällimmäisenä Annan mieleen on kuitenkin jäänyt onnistunut töihin paluu ja esimiehen tuki.

”Joskus on tärkeää kuulla ulkopuolelta, että hei, kyllä osaat ja olet hyvä tyyppi. Se pätee, vaikka ei olisi koskaan sairastanut.”

Nuorella naisella on jäljellä työuraa vielä vuosikymmeniä. Hän jopa ajattelee, että uupuminen on ollut arvokas opetus – vaikkakin kantapään kautta.

”En pidä terveyttäni enää itsestäänselvyytenä. Tunnen rajani ja luotan omaan näkemykseeni siitä, mikä on liikaa vaadittu. Toisaalta olen herkistynyt muiden ahdistukselle. Huomaan, jos työkaverilla on paha olo ja puutun siihen herkästi, ihan vaan kysymällä vointia.”

Anna tekee edelleen asiantuntijatöitä.

Haastateltavan vinkit töihin palaajan tukemiseen

1. Ota yhteyttä työntekijään viimeistään, kun töihin paluuseen on jäljellä pari viikkoa. Se on hyvä kohta vaihtaa kuulumisia ja antaa työntekijälle mahdollisuus käydä työpaikalla hiljaisena aikana laittamassa työpiste kuntoon kaikessa rauhassa.

On kuitenkin suositeltavaa kysyä työntekijältä jo sairausloman alkaessa, sopiiko, että esimies soittaa silloin tällöin ja kysyy vointia. Tärkeää on muistaa myös tehdä se, jos niin on sovittu.

2. Keskustele läpi lyhyen aikavälin ja pitkän aikavälin tavoitteet heti ensimmäisellä viikolla. Käykää läpi myös työnkuva ja siihen liittyvät vastuut.

3. Anna työntekijälle mahdollisuus vaihtaa tiimiä, jos se on mahdollista. Joskus uusi alku voi antaa puhtia ja poistaa työntekijältä turhia, henkilökemioihin liittyviä paineita. Niitä nimittäin on, vaikka päällepäin ei siltä näyttäisi!

4. Anna tilaa. Takaisin palannut on yhä se sama fiksu ja osaava ammattilainen. Anna hänen näyttää se. Töihin palannut haluaa rakentaa itseluottamustaan ja huolehtii kyllä, että omat taidot pääsevät taas parhaaseen mahdolliseen käyttöön.

5. Keskity nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Sairastaminen on takana. Vaikka työntekijällä on varmasti käynnissä paljon sisäisiä pohdintoja, mennyttä ei voi muuttaa. On tärkeää keskittyä luomaan positiivista jatkoa. Vaikka palaaja on jo varmasti oppinut paljon omista rajoistaan, seuraa hänen jaksamistaan ja kysy kuulumisia erityisesti työhön paluun ensimmäisinä kuukausina.