Jos tuntemattomaan ei hyppää, mitään uutta ei synny!

Elon Elo-kuvissa 2018 -tilaisuudessa puhunut Saimi Hoyer kannustaa ihmisiä tarttumaan rohkeasti ja ennakkoluulottomasti tarjoutuviin tilaisuuksiin ja tekemään intohimoisesti sitä, mitä eniten haluaa tehdä.

Yrittäjä, huippumalli, TV-persoona, kirjoittaja, puhuja, sienifanaatikko, luontolähettiläs; Saimi Hoyer pakenee ahtaita määritelmiä ja on elämänsä aikana tehnyt niin paljon niin erilaisia asioita, että heikompia hirvittää – joitakin jopa niin paljon, että hirvitys purkautuu epäuskoisiin huudahduksiin:

- Hullu! Sä oot ihan hullu, kun sä ryhdyt tällaiseen! Mitä jos sä epäonnistut? Sä joudut muuttamaan pois Suomesta!

Ajatus tuntemattomaan hyppäämisestä ja epäonnistumisen pelon voittamisesta toistuu tuon tuostakin Saimi Hoyerin kertoessa tarinaansa Elon Elo-kuvissa 2018 -tapahtumassa.

Saimi Hoyer Elon Elokuvissa 2018t-apahtumassa

"Jos ei tuntemattomaan hyppää, mitään uutta ei synny!" hän julistaa. Ymmärrämme paremmin, mitä noiden sanojen takana on, kun aloitamme tarinan alusta, pitkistä Punkaharjulla vietetyistä lapsuuden kesälomista, jolloin aurinko paistoi aina.

Noina kesinä syntyi pohja sille, mistä Saimi Hoyer tänä päivänä tunnetaan. Noina kesinä helsinkiläistyttöön juurtui syvä rakkaus Punkaharjua, sieniä ja Suomen luontoa kohtaan. Muiden nuorten dokatessa Saimi samosi metsässä ja ahmi sienikirjoja.

 

Kellarista catwalkille

Ensimmäinen iso käänne tapahtui ylioppilaskirjoitusten jälkeen, kun Saimi lähti Oriveden opiston kirjoittajalinjalle vakaana aikomuksenaan tulla runoilijaksi.

"Se oli rajua aikaa. Otin takaisin kaikki, mitä teini-iässä jäi kokematta. Pukeuduin mustaan, mulla oli musta siilitukka ja olin synkkääkin synkempi. Ja mun kaverit oli vielä synkempiä. Tärkeintä ei ollut miten osaa kirjoittaa, maalata tai soittaa – tärkeintä oli olla taitelija ja huutaa tuskaansa maailmalle."

Orivedeltä tie vei Jyväskylän yliopiston kieli- ja kirjallisuusopintojen kautta Erasmus-vaihtoon Firenzeen, josta hänet bongattiin malliksi.

"Pidin ajatusta mahdottomana. Mallin homma on tyhjäpäiden hommaa, ja minä olin taiteilija, mutta ystäväni Igor Honkanen laittoi minut yksin Milanon junaan."

Tuosta junamatkasta alkoi ura, joka vei Saimin lukemattomiin kuvauksiin ja näytöksiin Pariisiin, New Yorkiin, Tokioon.

"Päivääkään en vaihtaisi pois. Se oli ihanaa aikaa, mutta se oli myös yksinäistä aikaa, koko elämä matkalaukussa."

Lisäksi Saimin sisintä kalvoi ikävä suomalaiseen luontoon, Punkaharjulle. New Yorkin Central Parkin lampi ei muutu silmät ummistamalla Puulavedeksi, jonka vettä voi vaikka juoda. Oli palattava Suomeen ja ryhdyttävä toteuttamaan suunnitelmaa b.

"Tulin Suomeen ja tein mallin töitä, mutta eihän se ollut se suunnitelma b. Sitä suunnitelmaa ei ollut."

Saimi pyydettiin neloselle säätytöksi. Taas yksi hyppy tuntemattomaan.

"Se oli kiinnostavaa työtä, jossa opin miten TV:tä tehdään ja miten liikkuvan kameran kanssa toimitaan. Ajattelin kuitenkin, että ei tästä varmaan oikein uraksi ole."

 

Mähän osaan kirjoittaa

"Silloin mä muistin, että mähän osaan kirjoittaa. Otin yhteyttä Oriveden opistossa kirjoittamista opettaneeseen runoilija Jyrki Kiiskiseen, joka neuvoi ottamaan yhteyttä Imagen silloiseen päätoimittajaan, vaativuudessaan legendaariseen Marjaana Toimiseen."

Saimi Hoyer puhuu Elon Elokuvissa 2018-tilaisuudessa.

"Se oli niin kova koulu, että oksat pois. Ensimmäisestä kirjoittamastani jutusta ei jäänyt jäljelle mitään, kaikki oli punakynällä yliviivattu, ihan kaikki."

Saimi ei lannistunut. Seuraavassa jutussa punakynää oli jo vähemmän sitä seuraavassa taas vähemmän. Uskottavuus kirjoittajana lujittui Toimisen mentoroinnissa ja lopulta hän kirjoitti freelancerina kolumneja ja henkilökuvia lukuisiin sanoma- ja aikakauslehtiin.

"Marjaana Toiminen on opettanut minulle paljon. Ei ainoastaan kirjoittamista, vaan myös bisnestä ja melkein kaikkea muutakin. Jokainen tarvitsee mentoreita, itseään viisaampia ihmisiä ympärilleen."

 

Enkeleitä ja demoneja

Noihin aikoihin Saimi alkoi tehdä ystävänsä Arman Alizadin kanssa MTV 3:lle muotiohjelmaa Unisex, josta molempien TV-urat lähtivät toden teolla käyntiin.

"Unisex-ohjelmaa seurasi Suomen huippumalli haussa, jossa musta tehtiin paha-Saimi, musta enkeli, joka tyrmää nuorten tyttöjen unelmat. Enhän minä tietenkään sellainen ole, mutta TV tarvitsee voimakkaita hahmoja."

Huippumallia tehtiin kolme kautta, jonka jälkeen Saimi sai oman ohjelman, Saimin enkelit.

"Ohjelmaa tehtiin kolme kuukautta Milanossa, jossa minulla oli lapsetkin mukana. Se oli ihanaa aikaa, mutta sen jälkeen tuli stoppi. Aivan täysi stoppi."

Saimi sairastui vakavaan, toistuvia infektioita aiheuttaneeseen immuunikatosairauteen, joka piti hänet kahden vuoden ajan pitkiä jaksoja sairaalan eristyshuoneessa. Jo toivottomalta näyttäneeseen tilanteeseen toi käänteen lääkäri, joka vaihtoi Saimin suoliston koko bakteerikannan ja pian hän käveli omin jaloin pois sairaalasta.

Lääkäri neuvoi Saimia menemään sinne, missä on paras olla ja tekemään sitä, mitä kaikkein eniten haluaa tehdä.

"Mietittiin lähdetäänkö Roomaan vai Punkaharjulle. Olin suunnitellut muuttavani Punkaharjulle viettämään eläkepäiviäni. Nyt minulle tarjottiin työkyvyttömyyseläkettä, jota en kuitenkaan ottanut vastaan. Mentiin sitten kuitenkin Punkaharjulle koko perhe."

 

Hotelli vei Saimin

Punkaharjun valtionhotelli, Suomen vanhin valtionhotelli, jonka ensimmäinen osa on rakennettu vuonna 1864, on ollut Saimille äärettömän rakas paikka, jossa hän on käynyt syntymästään saakka. Erinäisten vaiheiden jälkeen kävi niin, että hän päätyi esittelemään hotellia mahdollisille ostajaehdokkaille.

"Aloin olla mustasukkainen siitä paikasta. Näin mielessäni miten järjestämme siellä yhdessä sieniasiantuntija Jarkko Korhosen kanssa sieniviikonloppuja. Esitellessäni tiloja päivittelin ääneen kuinka huonossa kunnossa oikeasti hyvässä kunnossa olevat paikat ovat. Ja niin mahdolliset ostajat tippuivat yksitellen."

"Hullu! Minkä ihmeen takia joku ihminen rupee pyörittämään hotellia ja ravintolaa keskellä ei mitään? Täysin takkusten takana ei missään, metikössä! Saimille sanottiin, kun hän oli ostanut hotellin."

Ei Saimi Hoyer ollut koskaan halunnut ryhtyä yrittäjäksi. Ei ainakaan hotelliyrittäjäksi, mutta se hän nyt oli. Miksi?

Rakkaudesta Punkaharjuun, luontoon.

Saimi Hoyer. Nahkatakin selässä teksti: Kaikki paitsi sienstys on turhaa.

"Halusin vaikuttaa siihen, ettei Punkaharju, yksi Suomen kansallismaisemista olisi enää maailman tarkimmin varjeltu salaisuus. Halusin, että maailmalla tiedetään Suomesta muutakin kuin Lappi ja Helsinki."

 

Salaisuus paljastuu

Saimi aiheutti hämminkiä paikallisessa yrittäjäkentässä. Ajatus ympärivuotisesta toiminnasta herätti kummastusta ja vastustusta.

"Ei Saimi! Ei myö haluta muutosta. Myö tehhään tili kesällä ja olla köllötellään talvet."

Epäilyistä huolimatta pian alkoi seitsemän kuukautta kestänyt remontti, hirmuiset investoinnit ja lukemattomien lupien hakeminen.

"Luonnonsuojelualueella sijaitsevan museokohteen saneeraus ei ole ihan yksinkertaista. Lopulta yhteistyö niin museoviraston kuin ELY-keskuksenkin kanssa oli ihanaa, kun he ymmärsivät mitä ollaan tekemässä."

Suuresta kiinnostuksesta ja hyvästä myynnistä huolimatta hotellibisneksen alku ei ollut helppoa. Raskaat investoinnit painoivat tulosta ja johtivat pahoihin talousvaikeuksiin.

"Sen jälkeen, kun Savon Sanomat oli uutisoinut minun tekevän konkurssin, en tehnyt juuri muuta kuin vastailin velkojille, pyysin maksuaikaa ja pyysin anteeksi."

Jälleen apu saapui silloin kun hätä oli suurin. Osaavan konsultin kanssa yötä päivää työskentelemällä tilanteesta selvittiin eikä Punkaharjun valtionhotellin tarina päättynyt.

"Halusinko lopettaa? Lyödä hanskat tiskiin? No en tietenkään."

"Halusinko lopettaa? Lyödä hanskat tiskiin? No en tietenkään." Sehän on Punkaharjun valtionhotelli! Mä olen vastuussa siitä ja mä olen vastuussa mun työntekijöistä. En minä voi luovuttaa."

Tuli seuraava kesä. Tuli Putinin ja Niinistön tapaaminen, josta Saimi oli tiennyt jo konkurssiuutisten velloessa. Vierailu meni hyvin. Tuli uusi kevät ja kesä ja sana oli alkanut levitä maailmalla – Punkaharju ja Saimaan alue on koko ajan pienempi salaisuus. Perinteikkään hotellin tarina jatkuu.

 

Saimin opit

Elo-kuvissa-tilaisuuden yleisö on kuunnellut Saimin tarinaa, sen käänteissä tiivisti mukana eläen. Aplodien jälkeen hänen luokseen on pitkä jono tuplaselfien ottajia. Olo on inspiroitunut ja voimaantunutkin.

Mitä opimme häneltä? Kaikista ei tule malleja tai TV-persoonia. Yrittäjyyskään ei sovi välttämättä kaikille.

Voimme oppia häneltä ainakin ennakkoluulottomuutta ja rohkeutta tarttua tilaisuuksiin ja tehdä sitä, mitä kaikkein eniten haluaa. Epäonnistumista ei saa pelätä, vaan niistä pitää oppia ja jatkaa eteenpäin.

- Se, että pääsee tekemään intohimoisesti sitä, mitä eniten haluaa tehdä. Se on onni elämässä!

Saimi sanoo eikä siihen ole enää mitään lisättävää.