Zumbaa! Vai sittenkin työn ja käytäntöjen kehittämistä?

Kenellekään ei tule enää uutisena, että työelämä on muuttunut merkittävästi viimeisen 20 vuoden aikana. Jopa viimeisen viiden vuoden aikana työelämässä pärjäämisen edellytykset ovat muuttuneet. Pitkät, vakiintuneen toiminnan vaiheet ovat yhä harvinaisempia alalla kuin alalla, ja työelämää sävyttävät aiempaa enemmän keskenään päällekkäiset muutosprosessit ja jatkuva keskeneräisyys.

Sen lisäksi, että oma työpaikka luo kehyksen ja kulttuurin työn tekemiselle, myös ulkopuolelta tulevat trendit kertovat meille aktiivisesti, miten työssä tulisi olla ja viihtyä. Media maalaa kuvaa downshiftaamisesta ja ihanteellisesta työelämästä – erillisestä, mielekkäästä ja ohjaamattomasta työn tekemisen tilasta – mikä ei monestikaan kohtaa arkityötä, jota voivat määrittää esimerkiksi kiire, epätasainen kuormitus, epävarmuus tulevaisuudesta, epäselvät roolit, tunnustusvaje ja sujuvuutta hankaloittavat käytännöt.

Tämän päivän työn tarina kertoo työntekijästä, joka on parhaimmillaan yrittäjämäinen, joustava ja aina työnantajan käytettävissä. Työpaikoilla stressin hallinnan tärkeys ja työhyvinvointiin panostaminen on onneksi tunnistettu. Päivittäisessä tekemisessä suunnitellaan ja toteutetaan toimenpiteitä, joilla työelämä pysyisi mielekkäänä ja jaksaminen hyvällä tasolla.

Oikea lääke oikeaan vaivaan

Paremman työelämän ja työhyvinvoinnin tavoitteluun on tarjolla runsaasti apua ja tietoa. Perusteellisesti suunnitellut työhyvinvoinnin toimenpiteet voivat tuoda paljon positiivista työyhteisöön pitkällä aikavälillä. Hyvien toimenpiteiden vastapainona on valitettavasti tehty myös paljon työtä, jolla työhyvinvointiin ei ole suoranaista vaikutusta. Erilaiset työntekijät käsittelevät stressiä ja kuormittavia tilanteita hyvin eri tavoin, mutta monesti työpaikkojen muutos- ja kehittämishankkeet pohjautuvat yksilöllisen hyvinvoinnin ja fyysisen suorituskyvyn puutteeseen.

Ongelmat eivät ratkea, jos työstä juontuvat työhyvinvoinnin haasteet sivuutetaan tai yritetään ratkaista ryhmäliikunnalla, kuntoprojekteilla tai kehoon kohdistuvilla mittauksilla.

Yksinkertaistaen, liian monet työhyvinvoinnin projektit keskittyvät fyysisen hyvinvoinnin parantamiseen, vaikka varsinainen vaiva johtuu työstä itsestään. Tutkimustulokset eivät tue riittävästi hankkeiden todellista vaikuttavuutta, minkä lisäksi hankkeiden haasteena on pieni osallistuvuus. Yleensä vain murto-osa työntekijöistä motivoituu osallistumaan työnantajan tarjoamaan zumbaan. Pahimmillaan kuntoprojektit voivat aiheuttaa jopa tarpeetonta vastakkainasettelua, jos työpaikan ilmapiiri on jo valmiiksi huono ja ulkopuolelle jäävät kokevat olonsa kakkosluokan työntekijöiksi. Jos fyysinen suorituskyky ei ole ihan optimaalinen, syyllistäminen ei todennäköisesti vie tilannetta yhtään parempaan suuntaan.

Mindfulness – mielenhallinnasta stressinhallintaan

Yksilökeskeisen hyvinvoinnin parantamiseen on valjastettu myös buddhalaiseen ajattelutapaan pohjautuva mindfulness, jonka kursseja ja työkaluja yrityksetkin ovat innostuneet tarjoamaan työntekijöilleen. Tekniikka keskittyy tavoittelemaan tietoista ja hyväksyvää läsnäoloa. Tutkimukset puoltavat, että mindfulness on hyödyksi esimerkiksi oppimisen tukemisessa. Työelämään sovellettuna mindfulnessilla tavoitellaan muun muassa tehokkaampaa ajattelua ja ongelmanratkaisua.

Riittääkö mindfulness kuitenkaan lääkitsemään työstä johtuvia hyvinvoinnin haasteita? Vaikka itsensä tunteminen on tärkeä osa mielekkään työn ja työhyvinvoinnin tavoittelua, se ei usein yksistään riitä. Parhaimmillaan työntekijä voi täydentää omaa osaamistaan ja työkykyään mindfulnessin keinoin, mutta toisaalta mielenhallinnan tekniikkaan panostaminen voi saada alkuperäisen tarkoituksen näyttämään siltä, että stressi onkin ainoastaan yksilön vastuulla oleva mielenhallintaongelma. Työhyvinvoinnin ja stressin hallinnan kannalta onkin tuottavampaa kiinnittää huomiota niihin käytäntöihin, jotka työpaikoilla aiheuttavat paineita.

Työn kehittämistä tilalle

Stressiä, paineita ja työuupumusta tulisi katsoa ensisijaisesti koko työyhteisön haasteina. Ne eivät ole pelkästään yksilön puutteita tai heikkoutta selvitä työn asettamista paineista, joten ongelman ratkaisuakaan ei tulisi kaataa yksilön harteille.

Pitäisikö zumba ja mindfulness sitten kieltää työntekijöiltä tykkänään? Ei tietenkään. Sen sijaan, ennen kuin stressiä aletaan suitsia puuttumalla pelkästään yksilön uupumukseen, tulisi työpaikalla kiinnittää huomiota työhyvinvoinnin epäkohtien korjaamiseen, palautteen ja tunnustuksen antamiseen sekä ottaa käsittelyyn uupumista aiheuttavat käytännöt. Toimiva työhyvinvoinnin kehittäminen ottaa huomioon työyhteisön kokonaisuutena.

Heidi Tuohimaa-Niemelä

Kirjoittaja on työhyvinvoinnin kehittämispäällikkö Elossa.

comments powered by Disqus