Tutki. Haaveile. Löydä.

Teen tunnustuksen: Minulla on viha-rakkaus-suhde HR:ää kohtaan. Vihaan HR:ää, kun se toimii kontrollimekanismina ihmisiä kytäten ja sääntöjä tehtaillen. Sen sijaan tavatessani fiksusti ajattelevia HR-ammattilaisia rakastun HR:ään yhä uudelleen ja ymmärrän, miksi HR ei ole lähtenyt minusta, vaikka minä olen, ainakin toistaiseksi, lähtenyt HR:stä.

Vielä viime vuonna työskentelin pörssiyhtiössä henkilöstö- ja kulttuurijohtajana. Nautin työstäni, mutta kaipasin muutosta elämääni. En kuitenkaan rohjennut ottaa tarvittavaa askelta. Eräänä päivänä törmäsin bestseller-kirjailijan, Mark Twainin, elämänohjeeseen. Olin aina naureskellut puheille voimaantumisesta, mutta hämmästyksekseni koin sen ensimmäistä kertaa omakohtaisesti. Nämä sanat rohkaisivat minut kohtaamaan yrittäjyyden riskit ja vapauden:

“Kahdenkymmenen vuoden kuluttua kadut enemmän sitä mitä et tehnyt kuin sitä mitä teit. Nosta siis ankkuri, jätä satama taaksesi ja anna tuulen tarttua purjeisiin. Tutki. Haaveile. Löydä.”

Globaalien muutosvoimien myllerryksessä niin organisaatiot kuin ihmisetkin ovat kyvyttömiä taistelemaan vastaan. Digitalisaatio pakottaa meidät tarkastelemaan työskentelytapojamme ja jopa liiketoimintamallejamme uudelleen. Työvoima monimuotoistuu, ja palkkatyön täydellinen hegemonia työn muotojen kirjossa ei olekaan enää itsestään selvää.

Koska emme voi ennustaa luotettavasti tulevaa, tärkeintä on rakentaa organisaatiot, prosessit ja käytännöt joustavasti muutettaviksi. Panostamalla mukautuvuuteen meidän ei tarvitse aloittaa toistuvasti uusia laatikkoleikkejä, vaan selviämme hienosäädöllä.

Deloitten Global Human Capital Trends -tutkimuksen mukaan HR näyttäisi olevan menossa oikeaan suuntaan. Johtaminen, yrityskulttuuri, työntekijöiden sitoutuneisuus, oppiminen ja digitaalisuus nähdään tärkeimpinä asioina, samoin olosuhteiden luominen esimerkiksi itseohjautuvuudelle. Vaatimuksia on jo alettu esittää jopa design thinkingin ja kokeilukulttuurin hyödyntämisestä HR:ssä.

Päätämme itse, ahdistummeko uusista osaamisvaatimuksista vai näemmekö ne mahdollisuutena oppia ja uudistua. Tulevaisuuden edessä on joka tapauksessa oltava nöyrä. Tunnustettava, etten osaa, mutta olen valmis laittamaan itseni likoon oppiakseni. Juuri nyt HR määritellään uudelleen.

Viimeisen parin vuoden aikana julkisuudessa ovat retostelleet organisaatiot, jotka ovat tehneet päätöksen pärjätä ilman HR:ää. Tällaiset organisaatiot ovat tyypillisesti pieniä IT-alan yrityksiä, joissa on vahva kulttuuri, matala ja siiloton organisaatiorakenne sekä itseohjautuvia tiimejä. Ennakoiko tämä tulevaa? Kyllä ja ei. HR tulee todennäköisesti muuttumaan rakenteeltaan verkostomaiseksi ja uudistumaan toimintatavoiltaan. Se ikään kuin syntyy uudelleen, mutta ei katoa mihinkään isommissa organisaatioissa.

Tulevaisuuden HR-osaaja on kokonaisvaltaisesti ajatteleva organisaatioarkkitehti, joka fasilitoi kulttuurin kehittämistä sekä seuraa jatkuvasti systeemin rakenteiden toimivuutta suhteessa kulttuurillisiin ja strategisiin tavoitteisiin. Hän automatisoi mekaanisen työn, hyödyntää aktiivisesti digitaalisia työkaluja ja ennustavaa analytiikkaa sekä rakentaa ketterämpiä ja yksinkertaisempia malleja osaamisen hankintaan, kehittämiseen sekä henkilöstön sitoutuneisuuden edistämiseen. Tällaisen HR-organisaation vetäjällä ei ole vaikeuksia päästä juttusille kulmahuoneeseen.

Pidin Elon Hulluna hyvinvointiin -seminaarissa puheenvuoron HR:n muutoksesta. Tarjosin siinä seuraavat 10+1 vinkkiä HR:n pinnalla pysymiseen muutoksen keskellä:

  1. Jalkaudu tiimien ja asiakkaiden keskuuteen.
  2. Nojaa sääntöjen sijaan yhteisiin periaatteisiin.
  3. Tuota arvoa asiakkaalle – loppuasiakkaalle!
  4. Tee prosesseista virtaustehokkaita.
  5. Yksinkertaista kaikki mahdollinen.
  6. Teen työnkulku näkyväksi.
  7. Kannusta kokeiluun.
  8. Älä unohda sisäistä motivaatiota.
  9. Pysy alati henkilöstön pulssilla.
  10. Syleile uutta teknologiaa.
  11. Älä yritä miellyttää kaikkia.

Ongelma ei ole tietämättömyytemme, vaan se, että nämä itsestäänselvyydet eivät näy riittävästi arjessamme. Mielestäni pelko on se, joka estää meitä muuttumasta. Pelko siitä, kuinka me itse, hauraina yksilöinä, pärjäämme muuttuneessa tilanteessa, jossa olemme epävarmoja oman osaamisemme suhteen. Syvälle juurtuneen käyttäytymisen poisoppiminen ole myöskään yksinkertaista. Harvinaista ei ole sekään, että organisaation toimimattomat rakenteet tekevät muutospyrkimyksemme tyhjiksi. Silti muutos tapahtuu tai jää tapahtumatta pääosin ihmisten korvien välissä.

Nyt jos koskaan on aika heittäytyä ja ottaa vaarin Mark Twainin elämänohjeesta. Nyt on aika tutkia, haaveilla – ja löytää! Riemuita uuden oppimisesta eikä haikailla vanhan perään. Ota sinäkin rohkea askel oikeaan suuntaan itsesi vuoksi. Työpaikat vaihtuvat, mutta itsesi kanssa joudut elämään loppuelämäsi jokaisen päivän.

Kirjoittaja on rohkeamman henkilöstöjohtamisen sanansaattaja ja suorapuheinen työelämäaktivisti, joka puhui Elon Hulluna hyvinvointiin -seminaarissa.

comments powered by Disqus