Tunnetko työkaverisi? Muista, että ihminen on kokonaisuus

Satu Huber​
Satu Huber​

Saat ensimmäisenä aamulla osaksesi kiukkuisen katseen työpaikalle tullessasi. Jäät todennäköisesti miettimään, mitä väärää olet tehnyt, kun kollega katsoo niin pahasti.

Usein kiukun syynä et kuitenkaan ole sinä, vaan aivan joku muu. Ehkä sairaana oleva lapsi. Riita kumppanin kanssa. Liikenneruuhka ja kurja keli. Huono yö. Pieleen mennyt työ. Et voi tietää, ellei kollega kerro. Eikä kollega voi tietää, ellet sinä kerro.

Suomalaiset ovat perinteisesti arvostaneet työ- ja kotiasioiden pitämistä tiukasti erillään. Itselleni neuvottiin johtajakoulutuksessa vielä 90-luvulla, että älä ota puheeksi yksityiselämää kehityskeskusteluissa. Minun oli jo silloin vaikea noudattaa tuota neuvoa, sillä töitä on helpompi tehdä, kun tunnemme toistemme elämäntilanteen.

Arvostan jokaisen omaa päätöstä siitä, kuinka paljon haluaa itsestään puhua, mutta kannustan jokaista jakamaan ajatuksiaan muistakin kuin vain työasioista. Ja koska mallista oppiminen toimii hyvin, jaan usein omia kokemuksiani työyhteisössä.

Kannustan jokaista jakamaan ajatuksiaan muistakin kuin vain työasioista.

On jokaisen oma asia, kuinka paljon haluaa kertoa omasta elämästään työkavereilleen. Joku voi kertoa enemmän, joku vähemmän. Joku ei ehkä halua kovin paljon toisten elämästä kuullakaan, joten vaatii toki myös herkkyyttä arvioida, mikä sopii omaan työyhteisöön. Kannustan joka tapauksessa kaikkia jakamaan oman elämänsä kuulumisia ainakin jonkin verran, jotta voisimme olla toisille avuksi ja ymmärtää toisten motiiveja. Ja kestää niitä kiukkuisia katseita ottamatta itseemme.
 

Avoimuutta ja tyhmiä kysymyksiä

Toimintamalleihimme vaikuttaa paitsi kulloinenkin elämäntilanne, myös vanhat tapahtumat ja tottumukset. Jos toinen on oppinut tekemään työnsä 20 vuoden ajan tavalla A, ei hänen ehkä ole helppoa omaksua tapaa B, vaikka kuinka hyvin perustelisit uuden käytännön. Uusien tapojen hyväksyminen ja omaksuminen vaatii usein sekä perinpohjaista keskustelua että asian sulattelua.

Sulattelua auttaa avoin keskustelu ja suorat kysymykset. Jos toisen ehdotus vaikuttaa tyhmältä, ei kannata niellä sitä sellaisenaan, vaan tuoda esille omat epäilykset. Keskustelu voi siirtyä aivan uudelle tasolle, jos ilmapiiri on avoin ja arvostava, tyhmätkin kysymykset salliva. Esimiehillä ja heidän näyttämällään esimerkillä on iso rooli.

Uskon siihen, että mieltä askarruttavien asioiden pitäminen sisällään ei tee kenellekään hyvää. Moni asia asettuu oikeisiin mittasuhteisiin ja moni ongelma ratkeaa kuin itsestään, kun otan asian puheeksi työkaverin kanssa. Ilman hyviä työkavereita ja avoimia keskusteluja työni olisi paljon tehottomampaa – ja elämäni tylsempää.

Toivotan kaikille aurinkoista kesää, avartavia keskusteluja ja rentouttavia lomapäiviä!

Satu Huber

Satu Huber aloitti Elon toimitusjohtajana 1.6.2015.

comments powered by Disqus