Kolme oppia Islannista

Islannin EM-huuma ei yllätä minua tippaakaan. Samalla kun Islannin menestys kansainvälisillä jalkapallonurmilla on uskomatonta, se myös kuvaa parhaalla tavalla sitä islantilaisuutta, jonka minä tunnen. Se islantilaisuus on työn tekemistä, lujasti yhteen hiileen puhaltamista ja uskomista siihen, että mikään ei ole mahdotonta.

Anna Koskinen

Muutin Islantiin 19-vuotiaana tytönretaleena, koska halusin asua yksin karulla saarella. Halusin myös oppia puhumaan kieltä, joka oli ja on mielestäni maailman hienoin - kieltä, joka kätkee sisäänsä kaiken viikinkien voiman, tulen ja tappuran. Niiden viiden vuoden aikana, jotka satujen saarella vietin, sain itse kokea miten kaikki on mahdollista. Olin maahanmuuttaja, nuori ja nainen, mutta sain itselleni koulutuksen, tapasin maan presidentin, tein töitä – välillä kahtakin samaan aikaan - ja perustin yrityksen.

Vaikka sitä on jälkikäteen vaikea uskoa, niin mahdotonta ei ollut sekään, että 23-vuotiaana perustin ystävieni kanssa vaatekaupan, jossa myytiin japanilaisia design-vaatteita. Toki Islannissa on byrokratiaa yhtä paljon kuin Suomessa, mutta oli myös vahvaa uskoa siihen, että asiat onnistuvat. Kuten Islannin maajoukkue tietää, mikään ei tule helpolla.
 

Mitä siis islantilaisilta opin?

Kaikki järjestyy. Islantilaisten suosikkisanonta on "Kaikki järjestyy." On kyse sitten haavasta polvessa, työpaikan menetyksestä tai talouskriisistä. Murheen koolla ei ole väliä, vaan sillä miten siihen suhtautuu. Asiat kyllä lutviutuvat kun niiden uskoo lutviutuvan.

Syvässä vedessä oppii uimaan. Tein töitä neljässä islantilaisessa yrityksessä, ilman alan koulutusta tai päiväkausien perehdytystä. Islannissa uskotaan, että ihmiset osaavat. Siellä ei kysytä "Onko sinulla tähän pätevyyttä?" vaan näytetään miten joku juttu tehdään. Ja sitten työntekijälle annetaan lupa alkaa hommiin. Työnteko opitaan tekemällä.

Pistä töpinäksi. Jos asut pienessä maassa ja haluat saada jotakin aikaan – on parasta pistää töpinäksi. Islantilaiset eivät ujostele näyttää mieltään ja nousta barrikadeille. Samalla tavalla siellä ryhdytään hommiin, jos työ sitä vaatii. Islantilaisuus ei ole nysveröintiä, vaan hommien hoitamista. Asiasta kuin asiasta otetaan reippaasti koppi. Kysy vaikka Islannin maalivahdilta.

Nyt Islannissa asuminen on vain kappale omaa historiaani, mutta islantilaisten opit säilyvät minussa edelleen. Nämä samat opit näkyvät nyt EM-kentillä. Islantilainen uskaltaa yrittää, koska karuissa oloissa on vain kaksi vaihtoehtoa: joko pärjätä tai olla pärjäämättä. Ja se ensimmäinen vaihtoehto on huomattavasti parempi.

Kirjoittaja kehittää Elossa digitaalisia palveluita ja nauttii vapaa-ajallaan toisenlaisen pallon, beach volleyn, peluusta.

comments powered by Disqus