Viiden sentin menestysresepti

Cafe Regattan yrittäjä Raine Korpela on pyörittänyt ravintoloita jo yli neljänkymmenen vuoden ajan.

Cafe Regatta on saavuttanut kulttimaineen maailmalla, ja se palvelee aamusta iltaan läpi vuoden. Asiakaslähtöisyys, omaleimaisuus, luottamus ja harmiton huumori ovat yrittäjä Raine Korpelan resepti menestykseen.

Keltaiset narsissit kurottelevat ensimmäisiä lämpimiä auringonsäteitä kohti ja harava rapsuttaa Cafe Regatan pihaa. Kahvila on keväthuollossa. Tekeillä on pientä keittiöremonttia ja pihan kunnostusta sekä pihakalusteiden maalausta.

Regatan omistaja, yrittäjä Raine Korpela kurvaa maasturillaan pihaan, huoltokyltti auton etuikkunassa. Päivä on ollut kiireinen, on pitänyt hoitaa juoksevia asioita ja selvitellä uusien maksupäätteiden käyttöönottoa pankin kanssa.

Korpela on legendaarinen töölöläisyrittäjä, joka on neljänkymmenen vuoden ajan pyörittänyt nimekkäitä ravintoloita – muun muassa Mestari Krouvia Töölöntorin liepeillä. Kuinka hänestä tuli kahvilanpitäjä 120-vuotiaaseen punaiseen hirsimökkiin?

– Minulle tarjottiin tätä tilaisuutta vuonna 2002. Ikäni urheilleena tunnen hyvin nämä porukat naapureista, Helsingin Merimelojat ja soutujärjestön, joka pyöritti tässä kahvilaa aiemmin talkoovoimin. Täällä myytiin kesäisin jätskiä ja kahvia, jos keli salli. Ihmiset eivät oikein tienneet, milloin kahvila on auki ja milloin ei, Korpela aloittaa.

Korpela kuunteli tarkalla korvalla asiakaspalautetta ja päätti, että jos se on hänestä kiinni, kahvila palvelee asiakkaita vuoden jokaisena päivänä, aina aamuvarhaisesta iltamyöhään. Haastattelupäivänä kahvila on poikkeuksellisesti suljettu huoltotöiden takia, sellaista ei ole tapahtunut vuosiin.

Turistien ja helsinkiläisten lempikahvilaa on kuitenkin valmisteltava koko vuoden kiireisintä sesonkia varten.

Hyväntahtoinen huumori kukkii kahvilan pihalla.

Menestystä ilman elvistelyä

Rantatiellä riittää kulkijoita läpi päivän. Koiranpissattajat käyvät aamukahvilla, yhdestä neljään terassille paistaa aurinko parhaasta kulmasta.

Meren kansi on vielä jäässä, vaikka rannassa on jo sulaa. Häikäisevä kevätaurinko on saanut helsinkiläiset sankoin joukoin liikkeelle. Korpelan omat tyttäret hääräävät Cafe Regatan pihapiirissä siistimässä talven jälkiä pois.

Tämä on todellinen perheyritys, josta huolehtivat Korpelan apuna myös tyttäret, poika, miniä ja vävy. Lisäksi työntekijöitä on sesongista riippuen viidestä kahteenkymmeneen.

Pieni punainen hirsikahvila ja sen pihapiiri ovat kulttinähtävyys, josta kirjoitetaan maailman turistioppaissa. On nuotiota, turisteille ja kaupunkilaisille elämyksellistä makkaranpaistoa, linnunpönttöjä ja edustus-Lada. Sisällä mökissä on liuta tauluja ja erikoisia koriste-esineitä. Kahvilan vetonaula ovat hyvä kahvi ja tuoreet korvapuustit. Alkoholia ei tarjoilla lainkaan.

Paikassa on hykerryttävää huumoria: linnunpöntön sisään rakennetusta kaiuttimesta soitetaan Olavi Virtaa ja punaisen tuvan edustalla komeilevaan ruukkuun laitetaan kesällä perunamaa. Hulvattomat tekstit ilahduttavat hassuilla itsestäänselvyyksillä: tämä on seinäruusu, tässä on perunamaa, tämä on vene.

Maailmanmaineesta huolimatta Korpela ei halua elvistellä. Konsepti on uniikki ja se on rakennettu pala palalta, omista aarteista. Toista tällaista kahvilaa ei ole.

Jos olisin lähtenyt tästä jotain Hesburgeria rakentamaan, ei tästä olisi tullut näin menestyksekäs paikka, Korpela sanoo.

Korpela tuhahtaa, että vaikka hänellä on ollut anniskeluravintoloita kahden käden sormilla laskettava määrä, on niihin liittyvä byrokratia ja lupamenettely pientä verrattuna tämän pikkukahvilan pyörittämiseen. 120-vuotias hirsivanhus on museoviraston suojeluksessa.

– Urani kalkkiviivoilla täytyy sanoa, että kokonaisuudessaan tämä on ollut kymmenen kertaa hankalampaa kuin edelliset yritykset yhteensä. Jos haluan siirtää esimerkiksi pihakeinun talviteloille, pitää anoa siirtolupaa kaupungilta.

Hauskin sattumus oli, kun Korpelan ”perunamaasta” oli tehty terveysviranomaisille valitus – oliko se EU-direktiivien mukainen? Kanne raukesi siihen, että perunamaa osoittautui kukkapurkiksi, johon oli istutettu muutama rosamunda. Korpelalta myös penättiin, onko hänellä lupa soittaa linnunpöntöstä musiikkia terassilla.

Korpela on solminut 30 vuoden vuokrasopimuksen Cafe Regattasta ja sen ulkoalueesta.

Sesonkityöhön haluavista runsaudenpula

Pääsiäisenä kaunis sää helli Helsinkiä. Jonoa riitti kellon ympäri. Ensimmäiset lämpimät kelit ovat lähtölaukaus kiireiselle kevätsesongille, ja 75 prosenttia kahvilan liikevaihdosta tehdään kesäsesongin aikana. Heinäkuu on liikevaihdoltaan kovin kuukausi.

Korpelan ei ole tarvinnut tehdä rekryilmoituksia, sillä kahvila vetää puoleensa halukkaita kesätyöntekijöitä. Tänä vuonna kesätyötä on kysellyt puolensataa halukasta. Parikymmentä reipasta nuorta naista saa paikan, ja joukossa on monia, jotka haluavat palata kesä toisensa jälkeen uudelleen.

– Viime marraskuussa lahjoitin yhdelle kesätyöntekijällemme kultakellon kymmenen vuoden työstä. Työyhteisömme viihtyy yhdessä, sesonkityöntekijät tykkäävät kollegoista ja miljööstä. Tämä on huoleton paikka, jossa ei pyöri hörhöjä. Koska meillä ei ole anniskelua, paikka pysyy siistinä, Korpela kertoo.

Sesonkityöntekijät ovat ystävällisiä ja osaavia asiakaspalvelijoita, jotka osaavat palvella turistilaumoja parhaana päivänä kahdeksalla eri kielellä parin työvuoron aikana. Sibelius-monumentilta ja kauempaakin vaelletaan kartan kanssa paikalle, varta vasten kahvielämyksiä kokemaan.

– Turistit ovat ihmeessään, kun saavat palvelua sujuvasti omalla kielellään.

”Maksamme sinulle viisi senttiä”

Kun narsissikausi on ohi, Korpela suunnittelee istuttavansa terassin ympärille 500 punaista pelargoniaa.

– I never promised you a rose garden, Korpela toteaa naurahtaen.

Huumori kukkii jokaisessa yksityiskohdassa. Ennen kuin Koskelasta tuli Cafe Regatan yrittäjä, hän teki pienen pyöräretken ja markkinatutkimuksen Helsingin rantakahviloissa. Korpela keksi hauskan markkinointikikan – heidän kahvilansa maksaisi asiakkaille viisi senttiä, jos nämä hakisivat santsikupin.

– Kyllähän se herättää hilpeyttä. Olen ohjeistanut työntekijöitä kertomaan turisteille, että ”it was our bosses economical mistake”, Korpela nauraa.

Kahvia saa keittää ahkerasti, ja parhaana päivänä kolme kiertoilmauunia posottaa aamusta iltaan, jotta myyntiin saadaan 900 uunituoretta korvapuustia. Kahvilassa vierailee piikkipäivänä yli tuhat asiakasta.

Korpela onkin organisoinut työn tehokkaasti: 3,8 neliön lattiapinta-alalla häärää yksi tiskaaja-blokkaaja, yksi hoitaa rahastuksen ja muut keräävät tilaukset tehokkaasti tarjottimelle. Täällä ei tarvitse jonottaa ärtyneenä, sillä palvelu sujuu nopeasti. Kahvilassa on käteismaksu – jos käteistä ei ole sattunut mukaan, kahvin saa silti. Korpelan käyntikorttiin raapustetaan velkasumma, ja takaisinmaksun voi tehdä seuraavalla kerralla. Korpelan luotto on kannattanut: takaisinmaksuprosentti on hänen mukaansa yli 90.

Korpela silmäilee tyytyväisenä omistamaansa hirsimökkiä ja ulkoaluetta, josta hän on solminut 30 vuoden vuokrasopimuksen Helsingin kaupungin kanssa. Cafe Regatta on nyt tässä.

Kun vuokrasopimus päättyy, olen 95-vuotias. Jatkan sitten neuvotteluja kaupungin kanssa, hän nauraa hersyvästi.

Iltapäivän aurinko hellii pihamaata vielä hetken. Pian se laskee sairaalan tornin taakse, kuu nousee. Kesällä tulevat joutsenet uimaan rantavesiin. Silloin meri on tyyni ja Olavi Virta laulaa hopeisesta kuusta, joka luo merelle siltaa. Cafe Regatan terassilla on helppo viihtyä puoleen yöhön näkymää ihailemassa.

comments powered by Disqus