“Toista samanlaista mahdollisuutta ei tule”

Ruoka on aina ollut ranskalais-suomalaisen Yoni Ichtertzin intohimo, mutta yrittäjyydestä hän ei haaveillut ennen kuin tilaisuus tuli eteen. Nyt hän on pyörittänyt jo yli 12 vuotta yhtä Tampereen suosituimmista ja parhaimmista lounasravintoloista, eikä ole ajatellut päivääkään lopettavansa.

Lounasaika vetelee viimeisiään ja Tampereen kauppahallin perällä, 4 Vuodenaikaa -ravintolassa kuhisee. Tarjoilijat kantavat pitkissä pöydissä vieri vieressä istuvien ruokailijoiden keskelle suomalaisen kalakeiton ranskalaista versiota eli bouillabaissea, kauniisti kippuralla olevaa lammasmakkaraa ja roquefort-juustolta tuoksuvia etanapannuja.

Kun ravintola avasi ovensa kaksitoista vuotta sitten, pöydissä näytti aivan erilaiselta. Kohteliaat ja arat suomalaiset vierastivat toisiaan ja harva rohkaistui istumaan tuntemattoman pöytään, vaikka paikka olisi ollut vapaa.

Nykyään kaikki paikat ovat parhaimmillaan täynnä ja vieraat kääntyvät rupattelemaan toisilleen siitä, miltä ruoka tänään maistuu. On ravintolan penkeiltä löytynyt uusia kavereitakin, tietää ranskalais-suomalainen Yoni Ichtertz.

– Hyvä ruoka yhdistää, koska silloin ei tarvitse pitää yllä mitään small talkia säästä. Nykyään jopa isot äijät istuvat kyynärpäät toisissaan kiinni pöydässä ja juttelevat ruuasta, hän sanoo.

Yoni asui lapsuutensa Ruotsissa mutta on asunut Suomessa nyt yli kaksitoista vuotta – niin kauan kuin on pitänyt 4 Vuodenaikaa -ravintolaansa.

Neljännen polven ravintoloitsija

Kun Yoni täytti 15 vuotta, hän kertoi isälleen haluavansa jatkaa isänsä, isoisänsä ja isoisänsä äidin jalanjäljissä ja opiskella kokiksi.

– Isäni kysyi vitsillä, halusinko kokiksi vai oikeaksi kokiksi. Halusin olla oikea kokki, joten isäni sanoi, että minun pitäisi muuttaa Ruotsista ja lähteä Ranskaan sisäoppilaitokseen neljäksi vuodeksi opiskelemaan. Mietin hetken ja sanoin, että totta kai lähden.

Koulun jälkeen Yoni palasi Ruotsiin ja alkoi tehdä töitä ravintoloissa, välillä hän kävi armeijan Suomessa.

– Elin sellaista vaihetta elämässä, että tein paljon töitä ja aina välillä otin repun selkään ja lähdin kiertämään maailmaa puoleksi vuodeksi. En ajatellut alkavani yrittäjäksi tai perustavani ravintolaa.

Viisi päivää aikaa päättää

Kesällä 2004 Yoni sai puhelun Parkanoon Pirkanmaalle asettuneelta ranskalaiselta isältään. Nyt olisi hyvä hetki pakata tavarat ja tulla Ruotsista Suomeen. Isä kertoi tuttavansa haaveilevan ravintolan perustamisesta kauppahalliin, mutta ravintoloitsijan puuttuvan.

– Minulla oli viisi päivää aikaa tutustua Tampereeseen, isän tuttavaan ja sulatella asiaa. Niiden päivien jälkeen lyötiin kättä päälle ja päätettiin perustaa ravintola. Tajusin, että minun kannattaa tarttua tähän mahdollisuuteen, koska toista samanlaista ei tule.

Saman vuoden marraskuussa Yoni muutti Suomeen ja vuoden 2005 alussa 4 Vuodenaikaa avasi ovensa. Yoni omistaa ravintolasta puolet ja toisen puolen yhtiökumppani, kalakauppias Petri Nygren.

– Jos en olisi puhunut suomea, en varmaan olisi perustanut tänne ravintolaa. Se oli ratkaiseva tekijä. Sekin oli etu, että tila oli kauppahallissa. Kaikki raaka-aineet saa läheltä.

Aivan ravintolan vierestä löytyy Nygrenin kalatiski, josta kokit saavat päivittäiset kalaherkut, ja kauppahallin seuraavalla käytävällä Minna Vallius myy puodissaan luomukasviksia. Sieltä 4 Vuodenajan keittiöön haetaan esimerkiksi yrttejä tai kauden erikoisuuksia.

Ravintolassa on nykyään puolet enemmän asiakaspaikkoja ja sen toimintaa on laajennettu muun muassa delistä myytäviin raakamakkaroihin ja pitopalveluun. Perusajatus on kuitenkin pysynyt alusta alkaen samana: 4 Vuodenaikaa on lounasaikaan auki oleva bistro, jossa suomalaisista laadukkaista raaka-aineista valmistetaan ranskalaista ruokaa.

Ja tästä kiinni pitäminen on kannattanut, sillä ravintola on valittu viidesti Tampereen parhaaksi lounasravintolaksi.

Pomo tiskaa tai vaikka tarjoilee

Yoni on antanut kasvonsa ravintolalleen. Tämä tarkoittaa sitä, että välillä hän saattaa ottaa tilauksia vastaan tai vaikka tarjoilla ruuat pöytään. Nytkin hän pysähtyy rupattelemaan lounaalle saapuneiden vakioasiakkaiden kanssa ja huikkaa pari makkarasuositusta illallista miettivälle tutulle.

– Asiakkaalle tulee erilainen kuva yrityksestä, jossa tiskillä on vastassa omistaja. Tämä on tärkeää myös työntekijöille. He luottavat pomoon, joka jakaa samat työt.

Oikeastaan tämä on yksi Yonin periaatteista yrittäjänä: pomon on tehtävä samaa työtä kuin muidenkin – vaikka tietysti vähän joustavammin. Töissä ollessaan hän siis istuu toimistossa, mutta sen lisäksi valmistaa esimerkiksi raakamakkaraa tai tiskaa yhdentoista työntekijänsä kanssa.

Välillä Yonin päivät venyvät 12-tuntisiksi, kun taas joskus kotiin voi lähteä kuuden tunnin jälkeen. Ravintola-alalla tehdään töitä silloin, kun sitä on – eli yleensä silloin, kun suurin osa muista ihmisistä on vapaalla, hän selittää.

– Joskus on tuntunut siltä, että olen tehnyt niin paljon töitä, että olen pohjalla tai burn outin partaalla. Silloin pitää vain tsempata itseään ja hakea apua. Ikinä en kuitenkaan ole katunut yrittäjäksi lähtemistä tai ajatellut, että lopettaisin.

Lue Yonin hyvinvointivinkit yrittäjälle

comments powered by Disqus