Sitkeästi suomalainen

Perheyritys Valkoinen Risti on elänyt läpi Wall Streetin pörssiromahduksen, sodan ja sen jälkeiset ajat sekä 1990-luvun laman. Omien tuotteiden tuotanto on koko ajan pidetty sinnikkäästi kotimaassa. Mutta miten kauan se täällä vielä pysyy?

Matala vaalea rakennus on seissyt teollisuusalueella Helsingin Vartioharjussa jo yli 70 vuotta. Sen suojista löytyy Valkoinen Risti, perheyritys, joka on vielä vanhempi. Yli 90 vuoden ajan Valkoinen Risti on valmistanut ja maahantuonut suomalaisille erilaisia hygieniatuotteita, elintarvikkeita ja tuoksuja.

Rakennuksen sisällä havisevat historian siivet: on tummaa puuta ja tyylikkäitä tuotemainoksia menneiltä vuosikymmeniltä. Toimitusjohtaja Harald Storgårds johdattaa vihreää kokolattiamattoa pitkin neuvotteluhuoneeseen ja tarjoaa kahvia: Gevaliaa, joka on yksi yrityksen maahantuomista tuotemerkeistä.

Neuvotteluhuoneen seinällä suurissa kehyksissä perheyrityksen arkea valvoo kolme sukupolvea entisiä toimitusjohtajia. Storgårdsin suvun voimahahmojen johdolla Valkoinen Risti on sinnitellyt läpi sodan ja laman. Perinnettä on vaalittu ja oma tuotanto pidetty sinnikkäästi Suomessa. Kaikilla Valkoisen Ristin omilla tuotteilla on Avainlippu-merkki.

– Se on meille kunnia-asia, Storgårds sanoo.

Nyt Suomi kamppailee jälleen laman kourissa. Kauanko Valkoinen Risti pystyy sinnittelemään kotimaisena, kun moni kilpailijakin on jo siirtänyt tuotantonsa ulkomaille halvemman työvoiman perässä?

Työvoiman perässä maalaiskuntaan

Valkoinen Risti perustettiin vuonna 1925. Itsenäistyneessä Suomessa oli kova tarve päivittäistuotteille, ja yritys alkoi valmistaa esimerkiksi hammastahnaa, saippuapulveria ja hedelmäsuolaa.

Vuonna 1930 Harald Storgårdsin isoisän isä Johan Storgårds osti Valkoisen Ristin sen perustajalta. Wall Streetin pörssiromahduksesta oli aikaa vain kaksi vuotta, ja se näkyi Suomenkin taloudessa. Ajat olivat kovat yrittäjälle. Johan Storgårdsin poika, hänkin nimeltään Harald, polion invalidisoima entinen upseeri, jatkoi toimitusjohtajana. Sitten tuli sota ja vuonna 1944 Neuvostoliitto pommitti yrityksen toimitilat maan tasalle.

Uudet tilat perustettiin Vartioharjuun. Nyt neuvotteluhuoneen avoimesta ikkunasta kuuluu tasainen hurina, kun autojen loputon letka kiitää pitkin Itäväylää. Vuosaaren satama on niin lähellä, että sen voi melkein nähdä täältä. Toista oli 1944, jolloin alue vielä oli Helsingin maalaiskuntaa. Harald Storgårds vanhemman järjenjuoksua ihmeteltiin, kun hän siirsi yrityksen toiminnan tänne.

– Tämä oli silloin täysin landea. Täällä asui sotaleskiä ja muita työtä tarvitsevia naisia. Siihen aikaan tehdastyö oli naisvaltainen ala. Tulimme siis lähelle työvoimaa. Maakin oli halpaa, nuorempi Harald Storgårds kertoo.

Amerikan ihanuuksia kansalle

Valkoinen Risti on siirtynyt suvussa luontevasti eteenpäin nuoremmille. Runsas kymmenen vuotta sitten aika jätti isästä ja sedästä, joten Harald Storgårds jätti oman uransa pitääkseen yrityksen suvussa.

Storgårds kaivaa esiin Valkoisen Ristin tuote-esitteen vuodelta 1955: hammastahnaa, hiusvettä ja huulipunaa.

– Pommisuojasta löytyi avaamaton laatikollinen esitteitä. Osa näistä tuotteista löytyy edelleen kauppojen hyllyiltä.

Esimerkiksi kaikille suomalaisille tuttu Vitalis-voide. Se, jota äiti sipaisi lapsen poskiin pakkasella. 80-vuotias Vitalis on vanhin edelleen valmistettava suomalainen hygieniatuote. Litteä peltinen voiderasiakin on yhä samanlainen.

Pitkästä iästään huolimatta Valkoinen Risti on aina ollut avoin uudelle. 1990-luvun alussa se siirsi ensimmäisenä yrityksenä myyntidataa Keskolle tehokkaasti puhelinlinjoja pitkin perinteisen paperin sijaan.

 Olemme olleet myös keihäänkärkenä: tämä oli ensimmäinen suomalainen yritys, joka toi maahan 1950-luvulla aerosoleja ja 1970-luvulla tuorekelmua, Storgårds kertoo ylpeyttä äänessään.

Moiset ”Amerikan ihanuudet” olivat isoisä-Haraldin Chicagossa, silloisen maailman suurimmassa teollisuuskaupungissa, solmimien suhteiden ansiota. Sodan jälkeisessä Suomessa oli pulaa monesta asiasta, ja etenkin kauneudenhoitoon liittyvät tuotteet myivät kuin häkä.

Kuka maksaa kotimaisuudesta?

Sittemmin erilaisia kauneustuotteita on tullut Suomen markkinoille hurjia määriä. Se on ajanut Valkoista Ristiä ahtaalle. Jos kaupan hyllyssä vierekkäin ovat Avainlipulla varustettu hieman kalliimpi Vitalis ja kaakkoiseurooppalaisessa jättitehtaassa purkitettu vähän halvempi voide, kuinka moni kuluttaja valitsee kotimaisen?

– Moni sanoo ostavansa närpiöläisiä tomaattejakin, mutta kun andalusialaiset tomaatit maksavat kaupassa vähemmän, ostetaankin niitä, kun kukaan ei ole näkemässä, Storgårds vertaa.

On siis löydettävä kuluttajat, jotka ovat valmiita maksamaan enemmän kotimaisuudesta. Heitä on, mutta he saattavat Storgårdsin mukaan olla vähemmistössä.

 Kyllä me omistajat olisimme rikkaampia, jos olisimme siirtäneet tuotannon ulkomaille. Mutta se on periaatejuttu, että voimme laittaa sen Avainlipun pakkauksen kylkeen.

Täällä Vartioharjussa liukuhihnat tosin pysähtyivät jo vuosia sitten. EU-säännösten takia vanha rakennus olisi vaatinut täyden remontin, jotta hygieniatuotteiden valmistus olisi saanut jatkua. Valkoisen Ristin tuotantotilat siirrettiin muihin suomalaisiin tehtaisiin, esimerkiksi Ylöjärvelle ja Liljendaliin.

Storgårds vilkaisee esi-isiensä kuvia seinällä ja huokaisee. Rakennuksen entiset tuotantotilat toimivat nyt varastona. Osa rakennuksesta on vuokrattu ulkopuolisille: esimerkiksi viulunrakentajalle ja taidegallerialle. Seinässä oleva kyltti kertoo, että täällä toimii myös Jordanian kunniakonsulaatti.

– Se olen minä, Storgårds selventää ja röhähtää nauruun.

– Isäni tutustui aikoinaan Jordanian kuninkaaseen ja konsulaatin pito tuli sukuun sitä kautta.

Kenkää ei anneta

Valkoinen Risti täytti juuri 91 vuotta. Se on tarjonnut leivän monelle ihmiselle ja pysynyt suvussa, vaikka ostajiakin olisi ollut. Kauanko tarina vielä jatkuu? Ei ole varmaa, löytyykö suvusta enää halukkaita jatkajia yrityksen perinnölle. Harald ja hänen sisaruksensa saattavat jäädä viimeisiksi Storgårdseiksi, jotka omistavat Valkoisen Ristin.

– Nykyisellä neljännellä omistajapolvellamme on lapsia, mutta ei heitä voi pakottaa yrittäjiksi. Tämä on kiinnostavaa ja yhteiskunnalle tarpeellistakin työtä, mutta on parempi myydä yritys pois, jos sille ei aikanaan löydy innostuneita ja päteviä jatkajia.

Perinteen vaalimisen ohessa Valkoinen Risti on hionut kruununjalokiveään modernimpaan malliin. Vuonna 2011 muotisuunnittelija Paola Suhonen suunnitteli Vitalis-voiteen rasialle uuden design-palkitun kuosin, jota myydään vanhan rinnalla. Toinen uusi kuosi on luvassa ensi vuonna satavuotiaan Suomen kunniaksi. Ehkäpä uudistukset riittävät nostamaan tuotteen taas parrasvaloihin?

Tulevaisuutta ei voi ennustaa, mutta ainakin toistaiseksi Valkoisen Ristin pitkä tarina jatkuu. Miksei jatkuisi, onhan yritys selvinnyt jo monesta lamasta ja yhdestä sodastakin.


– Suomessa on vaikeat taloudelliset ajat. Se on jo positiivista, että pysytään voitolla, eikä jouduta antamaan ihmisille kenkää.

comments powered by Disqus