Saimi Hoyer: Kaikki paitsi sienestäminen on turhaa

Vakavan sairauden kohdattuaan Saimi Hoyer pysähtyi miettimään, mitä hän elämältä oikein halusi. Vastaus oli Punkaharju ja puhdas luonto. Sen myötä vaihtuivat vakituinen osoite, maa ja ammatti. Tuore yrittäjä ei pelkää muutosta, vaan suhtautuu siihen lempeydellä.

Pariisin bulevardeja pitkin kävellessään Saimi Hoyer kaipasi ajoittain Suomea. Hoyerin mielessä ei kuitenkaan väreillyt ajatus Helsingin vilskeestä – päinvastoin. Kaipauksen saivat syttymään Punkaharjun silmänkantamattomiin jatkuvat järvimaisemat ja puhdas ilma. Punkaharjun mäntymetsissä ja harjujen rinteillä Saimi oli viettänyt elämänsä kesät ja rakastunut ainutlaatuiseen luontoon. Siellä oli hänen sydämensä koti.

Hoyereiden perhe rakennutti Punkaharjulle vapaa-ajan asunnon saadakseen itselleen palan kansallismaisemaa ja rauhallista luontoa. Kun Saimi sairastui vakavasti viitisen vuotta sitten, työelämä jäi tauolle ja vakituinen osoite siirtyi Punkaharjulle.

– Sairauden myötä identiteettini paloi pois. Työminäni oli hetkessä kuollut, enkä kokenut olevani enää tarpeeksi äitinä, vaimona, ystävänäkään. Tulimme Punkaharjulle miettimään, mitä oikeasti haluamme elämältä.

Saimilla oli takanaan korkeakouluopinnot, mallinura, useampia pestejä televisiosarjoissa sekä vuosia ulkomailla. Kaikesta kokemastaan hän kiersi lisäksi puhumassa useissa tapahtumissa. Nyt oli jälleen aika uudelle. Sattumalta Punkaharjulla avautui mahdollisuus, jolta oli mahdotonta sulkea silmät. Valtionhotelli tuli myyntiin.

Loikka yrittäjäksi

Punkaharjulla vallitsi hätä ja hämmennys. Vuonna 1845 alkunsa saaneen Valtionhotellin yrittäjä lopetti toimintansa.

– Hotelli on monelle tärkeä paikka. Siihen liittyy lukuisia tarinoita ja muistoja. Lisäksi hotelli on kulttuurihistoriallinen kohde ja suojelun alainen.

Aluksi Saimi yritti suostutella Punkaharjulla vaikuttavaa yrittäjää, Hannu Ronkaista, ottamaan hotellin hoitoonsa. Ronkainen ei kuitenkaan lähtenyt mukaan ajatusleikkiin. Sen sijaan hän kehotti Saimia tarttumaan haasteeseen.

– Hannu sanoi ääneen sen, mitä olimme mieheni kanssa tahoillamme miettineet. Puhuimme asiasta pitkään, kunnes totesimme, ettei hotellia voi jättää rapistumaan.

Valtion hotellin omisti Elo. Hoyerit aloittivat neuvottelun Elon kanssa ja lopulta tammikuussa 2016 päätös julkaistiin. Valtionhotelli siirtyi Saimin ja hänen miehensä omistukseen. Hotellia alettiin kunnostaa saman tien sen historiallista loistoa kunnioittaen.

Saimilla ei ollut lainkaan kokemusta yrittäjyydestä, saati hotellialasta. Mieli oli avoinna uudelle. Muutos aiempaan oli suuri, muttei mahdoton, kun siihen osasi asennoitua oikein.

– Kukaan ei voi olla heti mestari kaikessa, se olisi ankeaa. Elämässä hienointa on oppiminen. Tämä on minulle todellinen oppimiskokemus.

Saimi korostaa laajan ja monipuolisen verkoston tärkeyttä. Koskaan ei voi tietää, mitä elämä tuo tullessaan ja kenen apua voi vielä tarvita. Kun ympärillä on osaavia ihmisiä, ei tarvitse itse osata kaikkea. Silloin on helpompi hypätä kohti uutta. Hotellin korjauksesta vastasi esimerkiksi sama yritys, joka oli aikoinaan rakentanut Hoyereiden perheen kodin.

– Kunnostuksesta vastaavat tekijät löytyivät helposti, sillä käytin luottomiehiä, jotka rakensivat myös kotini. He keräsivät ympärilleen osaavan tiimin, johon luotin. Kaikki työt tehtiin hotellin kulttuuriperintöä vaalien.

Saimin verkosto laajentui hotellin remontin yhteydessä entisestään. Hotellista tuli nopeasti Punkaharjun yhteinen projekti, johon osallistui pienen kylän verran ihmisiä. Hotellin huonekaluista, astioista ja työstä iso osa on paikallisten tekemää. Elokuussa Hotelli Punkaharju saikin Vuoden kotiseututeko -palkinnon.

– Paikalliset yritykset ojensivat kätensä, kun tarvitsimme apua. Samoin me ojensimme kätemme heidän suuntaansa tarpeen tullen.

Työyhteisö kuin pieni kylä

Keväällä 2016 Saimi alkoi haastatella potentiaalisia työntekijöitä. Televisiosarjojen malliraadeissa useasti istunut tuore yrittäjä osasi lukea ihmisiä. Aiemmista kokemuksista oli hyötyä, vaikka ala ja ura olivat uusia.

– Haastatteluissa kysyin ihmisten suhteesta Punkaharjuun. Halusin tänne sellaisia ihmisiä, jotka oikeasti haluavat olla juuri täällä.

Rekrytointi onnistui hyvin. Hotellissa työskentelee 9 vakituista työntekijää, joiden lisäksi kausityöntekijöitä on noin parikymmentä. Työntekijät muodostavat pienen yhteisön, jossa jokainen on valmis auttamaan toista ja hyppäämään oman tonttinsa ulkopuolelle hotellin puolesta. Samaa tekee Saimi. Hän on päivästä toiseen läsnä ja osallistuu taulujen ripustuksesta lähtien kaikkeen tarvittavaan.

Hotellin arjessa työntekijät lähestyvät Saimia vähän väliä kysymysten kera, ja hän vastaa rauhallisesti, pitäen käsissään kaikkia lankoja. Vaikka yrittäjyys on uutta, on ihmisten kanssa työskentely tuttua.

– Käyntikortissani lukee Saimi, eikä hotellinjohtaja. Olen pyrkinyt pysymään omana itsenäni täällä, enkä ota suuren johtajan roolia.

Saimi välittää hotellin historiasta ja sen työntekijöistä. Hotellin ovesta astuu vähän väliä sisään uteliaita ihmisiä, sillä sana on kiirinyt kylillä nopeasti. Ihmiset haluavat nähdä, miten hotellin tarina jatkuu.

– Olemme kouluttaneet työntekijämme hotellin historiasta historioitsija Jyrki Paaskosken avulla. Meillä jokainen osaa kertoa hotellin historiasta. Se on osa työtä täällä.

Luonnon ehdoilla

Saimin kevät on kulunut pitkälti hotellin mailla, eikä tavallisesti niin innokas viherpeukalo ole ehtinyt hoitaa edes omaa puutarhaansa. Hotelli on ollut auki vasta kahdeksan päivää, joten kiireet eivät ole aivan heti loppumassa. Onneksi ympärillä on luonto, joka kutsuu pysähtymään.

– Luonto on meidän liikeideamme ja markkinointimme kärki. Olemme todella kiitollisia, että Metsähallitus suostui harventamaan harjun metsää sen verran, että hotellin terassilta ja ikkunoista avautuu kansallismaisema, josta Runeberg ja Topelius ovat haltioissaan kirjoittaneet.

Hotelli tarjoaa upean luonnon ja persoonallisten huoneiden lisäksi monenlaisia aktiviteetteja. Tarjolla on luontoretkiä, sukellusta Puruveden kirkkaissa vesissä, kiipeilyä, kasvitietoutta ja syksyisin tietysti sienestystä.

– Kaikki paitsi sienestäminen on turhaa, Saimi toteaa hymyillen.

Sienet ovat Hoyerille rakkaita. Hän kirjoitti oman sienikirjan ystävänsä Petri Salmelan kanssa heti sairasvuoteelta noustuaan. Nyt kirja on myynnissä myös hotellin puodissa. Sekin on esimerkki yhden unelman toteuttamisesta.

Saimi toivoo ihmisten löytävän metsän keskelle, jotta he oppisivat rauhoittumaan ja nauttimaan luonnosta. Rauhoittumisen ansiosta Hoyerkin on nyt hotellinjohtaja.

– Kun mieli on avoin uudelle, eikä kiirehdi, hyvä tulee vastaan.

comments powered by Disqus