”On hurjaa, mitä alkaa tapahtua, kun yrityksen punainen lanka löytyy”

Kuvaaja: Magdalena Błaszczyk

Miksi odottaa, kun polte yrittämiseen on kova? Omaa sydäntä kuuntelemalla voi tehdä intohimostaan menestyvän bisneksen, vakuuttaa digitaalisen Bisneskoulun perustaja Anja Kadziolka.

Kuusikerroksisen toimistotalon ikkunarivistöstä heijastuu toimistotalojen kortteli. Jokaisen ikkunan takana on suunnilleen samanlainen näkymä: neuvotteluhuoneita ja avokonttoreita, moitteettomasti aseteltuja mappirivistöjä ja kolkkoja käytäviä loisteputkien kelmeässä hehkussa.

Sinne, kopiopaperin tuoksuiseen ja automaattikahvin makuiseen yritysmaailmaan Anja Kadziolka ei tuntenut enää kuuluvansa. Hänellä oli visio, kuinka asiat kannattaisi tehdä digitalisoituvassa maailmassa ja tahto johtaa kokonaisuuksia. Hän ei löytänyt keinoja saada toteuttaa tätä toisten alaisena.

Ajatus yrittäjyydestä houkutteli, ja kun määräaikainen työsuhde markkinointisuunnittelijana ja korporaatiomaailman jähmeys kiristeli hermoja, hän teki päätöksensä. Elettiin vuotta 2008.

– Mietin, että mitä hittoa tässä odottelen? Kaikki odottavat aina jotain ja elävät sit-ku-sit-ku-elämää. Totesin, että en jää odottelemaan sekunniksikaan. Sanoin itseni irti, hän kertoo.

Vaikka kalenteri ja oma asiakasrekisteri olivat tyhjät, takataskussa oli Haaga-Helian yrittäjyyden ja johtamisen opinnot. Opinnot johdattivat yrityshautomoon, jossa liiketoimintasuunnitelma ja starttirahat auttoivat alkuun. Oma markkinointikampanja toi tulosta: hitaasti löytyi kontakteja, projekteja ja freelancer-töitä.

Anja Kadziolkaa naurattaa nyt, kun hän muistelee oman yrittämisensä alkuaikoja: kuinka lapsellisen innoissaan hän oli omasta pikku toimistostaan, kuinka hän valitsi sinne sopivat kahvikupit ja ihmetteli, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Kahdeksan vuotta myöhemmin hän kasvattaa omaa digitaalista Bisneskoulua kohti kansainvälisyyttä ja on löytänyt oman yrittäjyyden punaisen lankansa – hän haluaa auttaa muita yrittäjiä menestymään.

Vauvamaha kasvaa – mitkä ovat vaihtoehtoni elämässä?

Vuosi 2009. Oma yritys ei ollut päässyt kunnolla vauhtiinkaan, kun esikoinen ilmoitti tulostaan. Vaikea alkuraskaus vei sängynpohjalle, eikä sieltä paljon copytekstejä tehty. Vatsan kasvaessa ehti pohtia vaihtoehtoja – mitä tehdä, kun asiakashankintaan kuluu useampia kuukausia ja sitten, kun työt pääsisi käynnistämään, vauva olisikin jo tullut maailmaan.

­­– Yritystoiminta vähän hyytyi siinä kohtaa. Esikoinen syntyi syksyllä 2009, kun olin ehtinyt olla puolitoista vuotta yrittäjänä.

Esikoisen syntymän jälkeen yrityksen ilme meni uusiksi ja ajatus tarkentui, mihin yrityksessä kannattaisi keskittyä.

Totesin, että freelance-copywriterin homma ei ole minulle. Halusin omia asiakkaita, koska minulla oli osaamista ja pystyin tekemään strategista konsultointia.

Ja juuri, kun ajatus omasta yrityksestä tarkentui, elämä yllätti: raskaustesti näytti jälleen positiivista. Toinen lapsi ilmoitti tulostaan.

Kuvaaja: Magdalena Błaszczyk
Kuvaaja: Magdalena Błaszczyk

Mamaonbis astuu kuravaatteista uravaatteisiin

Vuosi 2012. Kahden lapsen pyörityksessä, vuosien valvomisen uuvuttamana arki iski vasten kasvoja kuin märkä rätti. Kalliit päiväkotimaksut ahdistivat, kuravaatteista piti vaihtaa uravaatteisiin. Kadziolkan piti päästä liikkeelle ja saada työt käyntiin. Taistelutahto syntyi tyhjenevästä pankkitilistä, tyhjän bensatankin merkkivalosta ja laskupinosta. Palkkatöihin palaaminen ei ollut edes vaihtoehto.

Kaikesta tästä paineesta selviämisessä auttoi Sekuntielämää -blogi, joka aloitti uuden sivun yrittäjän elämässä.

– Se oli henkireikäni. Tein tuolloin töitä vanhempieni asuntoautossa, kun isovanhemmat olivat sisällä lastenvahteina. Nuorin oli 10 kuukautta vanha. Blogiin saatoin vuodattaa kaiken äitiyden ja yrittäjyyden yhdistämisestä, kirjoitin salanimellä Mamaonbis.

Keväällä 2012 hän mietti, että mikä blogissa oli niin kamalan noloa, etteikö sitä olisi voinut tehdä omalla nimellä ja kasvoilla?

– Blogissa ei ollut mitään sellaista, mikä ei olisi tuttua kaikille äideille, joten päätin tulla blogin kanssa julkisesti ulos. Bloggaaminen on henkisesti kehittävää ja yrityksen kannalta tärkeää, kun pohtii kirjallisesti omaa bisnestään. Se vie sinua nopeammin eteenpäin, kuin asioiden vatvominen omassa päässä.

Blogi siirtyi mamaonbis.fi-sivustolle ja siitä alkoi rakentua yrittäjä-äitien yhteisö, mikä viitoitti suuntaa tulevalle.

Kun oma juttu löytyy, alkaa tapahtua

– Vuosi 2013 oli järkyttävä. Tein tuhatta asiaa, ja harkitsin vielä lisätehtävien ottamista. Kuitenkaan en saanut laskutettavaa päivittäistä työtä tarpeeksi.

Fokus omalle yrittämiselle alkoi hahmottua, kun Kadziolka meinasi ajaa itsensä uupumukseen tekemällä kaikki mahdolliset tarjotut työt yhdistysten hallitustyöstä yritysten sisällöntuotantoon ja oman verkkoyhteisön rakentamisesta konsultointipalveluihin.

– Halusin tehdä kaiken täydellisesti yrityksille, joita autoin. Kun huomasin, että vastaan jatkuvasti samoihin kysymyksiin ja törmään samoihin pulmiin, päätin tehdä verkkokurssin, jolla voisin auttaa useampia yrittäjiä kerralla.

Oma punainen lanka löytyi: Kadziolka brändäsi itsestään yrityskonsultin.

Digitaalinen palvelu oli tapa, jolla yrittäjä pystyi paketoimaan oman osaamisensa myytäväksi tuotteeksi.

– Asiakkaani ovat yrittäjiä, haluan tehdä palavasti ja intohimoisesti töitä heidän kanssaan, auttaa perusteellisesti. Miksi lähtisin isoon korporaatiomaailmaan, josta en edes pidä?

Hän karsi kaikki velvollisuudet, jotka eivät tuntuneet oikeilta, ja keskitti voimavarat oman digitaalisen Bisneskoulun rakentamiseen. E-kirja, bloggaaminen, verkkokurssit sekä oman sähköpostilistan kasvattaminen toivat tulosta. Kadziolka kehittää yritystään systemaattisesti: muutaman kerran vuodessa hän hahmottelee tyhjälle A3-arkille, mikä on olennaista ja mitä pitää karsia. Mihin on voimavaroja, ja mikä kannattaa ulkoistaa.

– Hurjaa, mitä alkaa tapahtua, kun löytää oman juttunsa. Universumi toi eteeni uusia ihmisiä, asioita ja tärkeitä kontakteja. Tämä kaikki tuki päätöstä, että Bisneskouluun kannattaa keskittyä. Se on tarkoittanut myös sitä, että pitää osata tehdä kovia päätöksiä ja sanoa myös ei joillekin tarjouksille.

Unelmista tulee totta, kun juoksee merenrannalla

Vuosi 2016. Täyteen pakattu auto saavuttaa Kaakkois-Espanjan. Matka on taittunut halki Euroopan. Ympärillä on aavikkomaisen kuivaa, ja nahkealehtiset kasvit levittäytyvät korkeiden betonimuurien päälle. Kaukana kimaltelee meri. Anja Kadziolkan työ kulkee läppärillä ja mahdollistaa matkustelun – tällä hetkellä Espanjassa.

– Unelmani on ollut merinäköala ja että pääsisin juoksemaan merenrannalle. Nyt haaveeni on totta. Tärkeää kaikissa päätöksissä on, että koskaan ei pidä jäädä odottamaan parempaa hetkeä, sillä sitä ei tule. Pitää tehdä töitä oman unelman eteen ja lähteä siltä istumalta tavoittelemaan sitä, mitä haluaa.

Ja koska aina pitää olla uusia unelmia, seuraavaksi hän rakentaa kansainvälisen Bisneskoulun laajemmille markkinoille.

– Haluan tuoda siinä myös Suomea esiin. Kun matkustaa ulkomailla, tajuaa, mitä kaikkea hienoa Suomessa on – vehreys, raikkaus, puhtaus. Sen haluaisin näyttää kaikille.

comments powered by Disqus