Kun työllä on merkitystä

Sonja Strömsholm lupaa, että jokaisella on valtaa muuttaa työkulttuuria motivoivampaan suuntaan.

Sonja Strömsholmin piti romahtaa PowerPoint-esityksen äärelle jotta hän oppi, miten tärkeää sisäinen motivaatio on. Nyt hän kouluttaa muita parantamaan liiketoimintaa positiivisen ajattelun voimalla.

– Mistä tahansa työstä voi tulla kutsumustyö. Kyse on siitä, mihin asioihin työssään kiinnittää huomiota, Sonja Strömsholm sanoo painokkaalla Pohjanmaan nuotilla.

Työstä innostuminen on Strömsholmin suosikkipuheenaiheita. Valmennus- ja tutkimusyritys Filosofian Akatemian asiakkuus- ja myyntijohtajana hän auttaa suomalaisia organisaatioita johtamaan sisäistä motivaatiota ja parantamaan sen avulla liiketoimintaa. Strömsholmin missio on, että työ voisi tuntua merkitykselliseltä – oli sitten toimistosiivooja tai toimitusjohtaja.

Sisäisen motivaation merkitys liike-elämässä ymmärretään koko ajan paremmin. Strömsholmin mukaan monissa tutkimuksissa on todennettu, että työntekijöiden sisäinen motivaatio johtaa suoraan hyvinvointiin ja sitä kautta tuloksellisuuteen.

Tunnettu kotimaan esimerkki motivaation voimasta on putkialan yritys Pipelife, joka nousi konkurssin partaalta alansa huipulle.

­– Koko firma putkitehtaan työntekijöistä lähtien mietti yhdessä, miten työtä voisi muuttaa kannattavaksi. Toimitusjohtaja Kimmo Kedonpää loi uuden kulttuurin, jossa jokainen sitoutui työhön vahvemmin, Strömsholm kertoo.

Tällä hetkellä kansainvälisessä tutkimuksessa selvitetään esimerkiksi erilaisten tunnetaitojen merkitystä liike-elämässä.

Filosofian akatemiassa tutkitaan parhaillaan, miten intohimoa pitäisi johtaa ja mahtuvatko myötätunto sekä kilpailukyky samaan yritykseen.

Säteilevä Strömsholm itse on varsinainen sisäisen motivaation ruumiillistuma. Innostava, upea, aivan mahtava, hän kuvailee työtään. Kollegoille satelee vuolaita kehuja. Mutta Strömsholm tietää myös, miltä tuntuu, kun töihin lähteminen ahdistaa.

Kun motivaatio ei kanna

Vuonna 2012 Sonja Strömsholm katseli uupuneena konttorisiivoojan touhuamista kansainvälisen konsulttiyrityksen toimistossa ja mietti, tässäkö elämä nyt oli; hymyileväinen siivooja nautti varmaan työstään enemmän kuin hän.

Periaatteessa vasta valmistunut kasvatustieteiden maisteri oli saavuttanut kaiken haaveilemansa. Oli unelmatyö henkilöstöjohtajana, kunnianhimoinen tiimi ja isoja, tärkeitä projekteja.

Silti jokin kaihersi. Jakkupuku tuntui yhtä vieraalta kollegat, jotka puhuivat kirjakieltä ja esiintyivät palavereissa hillitysti selkä suorassa.

– Työ tuntui raskaalta ja yksipuoliselta. Tavallaan kuka tahansa muukin olisi voinut tehdä hommani, koska en päässyt hyödyntämään kunnolla vahvuuksiani, eli sparraamaan ja kannustamaan muita.

Strömsholm oli puurtanut vapaaehtoistyössä ja järjestöissä 13-vuotiaasta asti, mutta työn myötä harrastukset jäivät. Sunnuntaiöisin hän nukkui yleensä vain muutamia tunteja, koska häntä jännitti, miten selvitä taas yhdestä viikosta. Eräänä torstai-iltana Strömsholm istui toimistolla valmistelemalla presentaatiota.

– Yhtäkkiä en enää tajunnut, mitä PowerPointissa luki. Tuijotin ruutua puoli tuntia täysin toimintakyvyttömänä, Strömsholm kertoo.

Vika ei ollut tehtävässä, sillä se oli Strömsholmille mieluinen ja innostava. Jaksamisen raja oli vain tullut vastaan. Strömsholm viimeisteli PowerPint-esityksen varhain seuraavana aamuna, ja siitä tuli hyvä. Hän kuitenkin ymmärsi, ettei voinut jatkaa entiseen malliin. Muuten vastaan tulisi tehtävä, johon voimat eivät enää riittäisi.

Vouhotuksessa on voimaa

Strömsholm on ikuisesti kiitollinen entiselle poikaystävälleen. Tämä katseli Strömsholmin stressiä sivusta ja ehdotti lopulta, että he matkustaisivat kesälomalla filosofi Esa Saarisen Pafos-seminaariin Kypokselle.

Matka muutti Stömsholmin elämän, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin.

– Seminaarissa ymmärsin, että saan parhaat asiat aikaan, kun annan persoonani näkyä. Tajusin, että voin työssäkin itkeä innostuksesta ja lähestyä avoimesti muita, jos siltä tuntuu.

Strömsholm teki päätöksen. Kesäloman jälkeen hän halaisi joka aamu kaikkia työkavereitaan, vaikkei sellainen kuulunut kulttuuriin ollenkaan. Joka päivä hän lausui muille vuolaasti kiitoksia ja kehuja, koska sellainen on hänelle luontevaa kanssakäymistä.

– Vastaanotto oli alun ihmettelyn jälkeen tosi positiivinen. Iloisuus ja kannustaminen tarttuivat koko tiimiin.

Strömsholmia ei enää ahdistanut mennä töihin. Työtunnit vähenivät samalla, kun työtulokset paranivat.

– Kun en enää pienentänyt itseäni jonkinlaiseen työrooliin, kaikki energiani ja luovuuteni oli käytettävissäni.

Harjoitus tekee motivaatiomestarin

Strömsholmin elämänmuutos jatkui: hän irtisanoutui ja jäi yrittäjäksi, ennen kuin hän päätyi Filosofian Akatemiaan.

– Positiivisuus voi olla jonkun mielestä self-help-vouhotusta kukkahattutädeille, mutta sen antamalla rohkeudella uskalsin vaihtaa työtä, Strömsholm sanoo.

Stömsholm kuitenkin lupaa, ettei kaikkien tarvitse lähteä muuttamaan ajatteluaan Välimerelle tai hypätä kerralla oravanpyörästä. Sisäistä motivaatiota voi vahvistaa tässä ja nyt. Olennaista on oivaltaa, että jokainen on itse vastuussa oman merkityksensä löytämisestä. Ei kannata odotella, että ulkopuolelta tulee muutos, joka pelastaa ja synnyttää innostuksen.

– Jokaisella meistä on valtaa muuttaa työkulttuuria motivoivampaan suuntaan, Strömsholm lupaa.

Sisäisen motivaation harjoittelua yksin ja yhdessä:

  • Kun onnistut jossain, pohdi, mitkä vahvuutesi ovat menestyksesi takana. Onnistumisia voi pohtia myös yhdessä tiimin kanssa.
  • Pyydä läheisiäsi ja kollegoitasi listaamaan vahvuuksiasi. He voivat nähdä sellaista, mille olet itse sokea.
  • Kysy itseltäsi ennen palaveria, mitä tulee huoneeseen, kun tulet huoneeseen.
  • Kirkasta itsellesi, miten työsi edistää muiden hyvinvointia. Kun työllä on merkitys, se on mielekästä.
  • Mieti, mikä työssäsi on sellaista, mitä tykkäät tehdä sen itsensä takia, et esimerkiksi rahan tai ulkopuolisen arvostuksen vuoksi. Tässä piilee sisäinen motivaatiosi.
  • Kun tapaat kollegan tai kaverin, kysy kohtaamisen jälkeen, miten toinen osapuoli koki sen. Millainen tunne tapaamisesta jäi? Puhuitteko jostain oikeasti tärkeästä?
  • Kiinnitä vaikka kylpyhuoneen peiliin post-it-lappu, joka muistuttaa miettimään, mistä olet kiitollinen. Luettele ilon aiheita mielessäsi vaikka joka aamu, kun harjaat hampaita.
  • Oma esimerkki on paras keino uudistaa organisaatiokulttuuria. Jos työpaikalla on puisevaa, halaa kollegaa tai kevennä palaverin tunnelmaa sutkautuksella.
     

Positiivuus voi johdattaa ansaan

Palava sisäinen motivaatio voi kääntyä myös itseään vastaan. Innostavassa työssä on helppo ajatella, että jaksaa mitä tahansa, kunhan vain ajattelee positiivisesti. Niin Strömsholmille kävi viime keväänä.

– Innostus ajoi minut niin ylikierroksille, että ajattelin suuruudenhullusti, etten tarvitse edes unta. Tein iltaan asti töitä, näin myöhään kavereita ja nousin taas kuudelta töihin.

Sitten yhtenä aamuna oli hyvin lähellä, ettei Strömsholm enää jaksanutkaan nousta asiakastapaamiseen. Ruumis tuntui melkein halvaantuneelta.

– Hassua, miten pidämme nykyään parempaa huolta älypuhelimemme virrasta kuin omastamme. Oman akun kestoon havahdutaan sitten, kun se sammuu.

Nyt Strömsholm ajattelee, että kevään burnout oli parasta, mitä hänelle on tapahtunut. Sen jälkeen oli pakko rajoittaa työtunteja. Työ ei ole kärsinyt, päinvastoin.

– Kun en anna työpäivän venyä iltaan tai yöhön asti, on pakko priorisoida tärkeimmät tehtävät.

Strömsholm vertaa nykypäivän työelämää huippu-urheiluun, jossa palautuminen on tärkeimpiä taitoja. Jos siitä ei huolehdi, ei myöskään jaksa olla parhaimmillaan työkavereille ja asiakkaille

Nykyään Strömsholmia kiinnostaa sisäisen motivaation rinnalla erityisesti self compassion eli sisäinen myötätunto.

– Esa Saarisen sanoin jokaisella on sisäinen pöpöttäjä, joka haukkuu, että olitpa tyhmä tai laiska. Yritän vaientaa sen. Sen sijaan puhun itselleni kuin läheiselleni ja lohdutan, että voi sinua Sonja, kun olit niin väsynyt, ettet jaksanut enää tehdä töitä.

 

Kuuntele kutsumusta

On helppo ajatella, että mikäs siinä inspiroituessa ja innostuessa, jos työskentelee luovassa toimistossa tai johtavana konsulttina. Mutta entä tehdastyöläiset tai virkamiehet? Terveydenhuollon ammattilaiset tai kaikki he, jotka näkevät painajaisia massiivisista irtisanomisista?

Strömsholm uskoo, että mistä tahansa työstä voi innostua. Hän palaa muistelemaan iloista toimistosiivoojaa, jota hän tarkkaili usein uransa alkumetreillä konsulttiyrityksessä.

Mies oli kolmekymppinen ja kotoisin Nigeriasta. Rakennusinsinöörin opinnot kotimaassa jäivät kesken, kun hän muutti Helsinkiin siivoamaan toimistoja melkein 10 vuotta sitten.

Hän oli aina yhtä hymyä ja tunsi jokaisen kuulumiset. Kaupan päälle hän tiedusteli vielä Strömsholmin äidinkin vointia.

– Mies kertoi, että hän päätti jo ensimmäisenä työpäivänään, että hän hymyilee kaikille. Itse siivoaminen ei ollut hänelle se tärkein juttu vaan se, että hän piristi työn uuvuttamia konsultteja.

Työn arvo huomattiin. Siivooja äänestettiin konsulttitoimiston spirit role modeliksi, vaikkei hän ollut edes töissä firmassa vaan ulkoistettuna siivousyritykselle.

comments powered by Disqus