Kuka pelkää somea?

Kasper Strömman
Kasper Strömman pureutuu Kasper Diem -blogissaan suomalaisia puhuttaviin asioihin tarkkanäköisen humoristisella tyylillään.

Graafinen suunnittelija, sarjakuvataiteilija ja bloggaaja Kasper Strömman ei arkaile tarttua suomalaisia puhuttaviin aiheisiin. Etenkin yrittäjän olisi hyvä olla aktiivinen sosiaalisessa mediassa, mutta monelle julkinen näkyminen ja kuuluminen voi kuitenkin olla kynnyskysymys ja aiheuttaa jopa pelkoja. Mikä somessa sitten pelottaa?

”6-vuotiaiden rikollisjengi nähty Helsingissä”, otsikoi Kasper Strömman blogipostauksensa lokakuussa 2014. Raflaavan otsikon taustalla oli tapaus, jossa isännöijä oli kieltänyt esikoululapsia leikkimästä taloyhtiön pihalla, koska usean talon yhteisen leikkipaikan huolto- ja ylläpitoasioissa oli epäselvyyttä. Sen sijaan, että asia olisi selvitetty, isännöitsijä oli ykskantaan ilmoittanut lasten syyllistyvän rikoksiin leikkiessään leikkipaikalla.

Yksi näistä pahamaineisista nuorisokriminaaleista oli Strömmanin 6-vuotias tytär eikä isä tietenkään voinut katsella moista toimintaa sivusta. Vuoden graafikko 2013 päätti auttaa asiaa tavalla, jonka osaa parhaiten: graafisella suunnittelulla ja viiltävällä huumorilla.

– Kävin laittamassa pihalle vähän yliampuvia ”Leikkiminen kielletty” -lappuja. Käytin muun muassa tietyömerkkiä, jossa lapioidaan lapsia kuoppaan, Strömman muistelee.

Strömman julkaisi postauksen aiheesta suositussa Kasper Diem -blogissaan, minkä jälkeen sosiaalisen median iso pyörä pyörähti liikkeelle. Kun Strömmanin esiin nostama epäkohta sai huomiota aina valtakunnallisissa iltapäivälehdissä asti, esikoulu sai hyvin pian pihan takaisin käyttöönsä ja koko asia painettiin villasella.

– Sen lasken omaksi ansiokseni, Strömman sanoo myhäillen.

”En ole erityisen rohkea”

Strömman pureutuu Kasper Diem -blogissaan suomalaisia puhuttaviin asioihin tarkkanäköisen humoristisella tyylillään. Postausten aiheet ovat niin ympäröivästä yhteiskunnasta kuin Strömmanin omasta elämästä. Strömmanista tuli kesällä 2015 kolmatta kertaa isä, joten myös kuopus, ”vuoden vauva 2015”, nousi mukaan blogiin ja sosiaalisen median kanaviin. Strömman muun muassa live-twiittasi lapsensa synnytyksestä.

Moni voisi ajatella kärkkäiden mielipiteiden ja räväkän huumorin perusteella, että Strömman on rohkea mies.

– Minulla ei ole ollenkaan sellaista oloa, että olisin erityisen rohkea. Että istun himassa kirjoittamassa ja olen näppäimistögangsteri, Strömman toteaa.

Monelle julkinen näkyminen ja kuuluminen sosiaalisessa mediassa voi vaatia suunnatonta uskallusta ja aiheuttaa jopa pelkoja.

Mari Rasimus
Mari Rasimus sparraa työkseen yrittäjiä, asiantuntijoita ja yritysten työntekijöitä siinä, miten he voivat tulla näkyväksi sosiaalisessa mediassa.

– Sosiaalinen media on mahdollistanut sen, että nykyään periaatteessa kuka tahansa pystyy helposti luomaan henkilöbrändin. Ennen siihen tarvittiin isoja medioita, joihin pääsy ei ollut niin helppoa, kun taas tänä päivänä kuka tahansa meistä voi olla julkaisija, kertoo Mari Rasimus, joka sparraa työkseen yrittäjiä, asiantuntijoita ja yritysten työntekijöitä siinä, miten he voivat tulla näkyväksi sosiaalisessa mediassa.

Rasimuksen mukaan nykymaailmassa persoonat kiinnostavat sosiaalisessa mediassa paljon enemmän yritys tai organisaatio.

– Ihmiset ovat kiinnostuneita siitä, mitä toiset ihmiset sanovat, eivät kasvottomat organisaatiot.

Sosiaalisella medialla onkin suuri merkitys henkilöbrändin syntymisessä. Yrittäjän tai muun avainhenkilön imago ja maine brändäävät koko yritystä. Rasimus ei kuitenkaan haluaisi mielellään puhua henkilöbrändin ”rakentamisesta”, koska siinä on keinotekoinen kaiku.

– Ennemminkin kyse on siitä, että löytää oman, aidon äänen ja tuo sen rohkeasti esiin sosiaalisen median kanavissa. Kyse on enemmänkin erottautumisesta. Koska jokainen ihminen on uniikki, omana itsenä oleminen on jo erottautumista muista, Rasimus kertoo.

Henkilöbrändi nimeltä Kasper Strömman

Strömman on kirjoittanut eri blogeja viimeiset 10 vuotta. Kasper Diem -blogia edeltänyt englanninkielinen Kasper Strömman Design Blog saavutti näkyvyyttä jo Helsingin design-pääkaupunkivuoden 2012 aikana, mutta nykyisen blogin lukijakunta on vuosien myötä kasvanut pikkuhiljaa.

– Omasta mielestäni olen tehnyt koko ajan samaa asiaa, mutta nyt vasta ihmisiä kiinnostaa se, Strömman kertoo.

Noin 100 000 kuukausittaista uniikkia kävijää keräävä huumoriblogi ja tuhansia seuraajia keränneet Twitter-, Facebook- ja Instagram-tilit ovat uponneet Suomen kansaan kuin kuuma veitsi voihin. Mitään taikaiskua ei Strömmanin mukaan ole havaittavissa, milloin suosio olisi kasvanut huomattavasti. Suurin osa blogin lukijoista tulee nykyään Facebookissa jaettujen blogipostausten kautta, joten suosio on rakentunut jako kerrallaan.

Blogin tuoma näkyvyys on poikinut Strömmanille myös muuta näkyvyyttä, muun muassa luentoja sekä tv-esiintymisiä esimerkiksi Ylen Blogistania-, Kioski- ja Efter nio -ohjelmissa. Kun Strömmanin blogi on tunnetumpi, myös hänen piirtämänsä sarjakuvat kiinnostavat ihmisiä enemmän. Strömman julkaisee keväällä 2016 sarjakuva-albumin Tallipiällikkö, jota kuvaillaan kustantajan esitteessä ”hittibloggaajan hervottomaksi albumiksi”. Ilmaisu ärsyttää ja huvittaa Strömmania.

– Olen piirtänyt sarjakuvia tosi kauan, mutta ne eivät ole kiinnostaneet ketään. Nyt ne yhtäkkiä kiinnostavat. Sarjakuvat olivat omasta mielestäni varmaan hervottomia aikaisemminkin, mutta en ollut hittibloggaaja.

Strömman kertoo rakentaneensa henkilöbrändiään tietoisesti. Hän on rajannut yksityisyyden sosiaalisen median kanavien ulkopuolelle, mutta ei silti ole irrottanut blogia itsestään. Strömman kertoo, että häneltä oli kysytty toisessa haastattelussa, miten blogi-minä eroaa siviilielämän minästä.

– Sanoin haastattelussa, että ’joo, se on liioiteltu versio itsestäni, oikeasti olen ihan erilainen’, mutta puolisoni luki jutun ja sanoi, että ’aijaa, yritit vain olla jotenkin juustoinen tässä – sinähän olet ihan samanlainen kuin blogissa!’ Olenkin ajatellut, sanoinko niin vain siksi, että se kuulostaisi paremmalta ja nöyremmältä. En ole enää varma sen jälkeen.

Blogi-minä ja arki-minä eroavat Strömmanin mukaan ainakin kirjoitustyylissä. Strömman haluaa, että jokaisessa jutussa on idea, jota hän on kypsytellyt, tai tapahtumien kulku, mistä voi tehdä hauskan kuvasarjan. Vaikka jutut saattavat vaikuttaa hyvin spontaaneilta, eivät tekstit synny miettimättä tai vahingossa, vaan niiden takana voi olla tarkkaa työtä ja komedian kirjoittamista.

Strömman keskittyy postauksissaan aiheisiin, joiden tietää kiinnostavan myös monia muita. Esimerkiksi politiikka ja maahanmuutto ovat olleet viime aikoina pinnalla. On myös hyvä, jos lukija pystyy samaistumaan niihin helposti.

– Useimmat ihmiset eivät käy Malediiveilla, mutta useimmat vievät roskiksen. Silloin on hedelmällisempää sijoittaa asiat sellaiseen miljööhön, joka on lukijalle tuttu.

Sosiaalinen media
Rasimuksen mielestä ei ole oikeaa tai väärää tapaa esiintyä sosiaalisessa mediassa. Tärkeintä on löytää oma, aito ääni ja se, mistä on innostunut ja mistä haluaa puhua.

Mikä sosiaalisessa mediassa pelottaa?

Rasimus kertoo, että sosiaalinen media on myös tuonut uuden haasteen, kun yleisö odottaa ihmisiltä aitoutta ja läpinäkyvyyttä. Yritysten johtajat tai asiantuntijat ovat tottuneet siihen, että heidän ja median välissä on organisaation viestintäosasto miettimässä viestejä. Enää näin ei ole.

– Nyt jokaisen pitäisi heittäytyä käymään keskustelua omana itsenään. Se vaatii nimenomaan rohkeutta, että uskaltaa aidosti ilman roolien tuomia suojia olla siellä ja kohdata ihmisiä sosiaalisen median kanavissa.

Sosiaalinen media on Rasimuksen mukaan mieletön mahdollisuus, mutta se saattaa nostaa myös pelkoja.

Rasimuksen mukaan sosiaalisessa mediassa pelottaa useimmiten se, ettei siihen ole totuttu. Nuoret kasvavat elämän julkaisemiseen, mutta vanhemmalle sukupolvelle se ei välttämättä tunnu luontevalta ja se vaatii opettelua niin kuin mikä tahansa uusi asia. Monet myös pelkäävät, että tekee tai sanoo jotain väärin tai ettei ketään kiinnosta se, mitä itsellä olisi sanottavana.

Pelon taustalla saattaa olla perisuomalainen arkuus ja varovaisuus nostaa itseään valokeilaan.

– Ihmiset arastelevat, että onko jotenkin narsistista tuoda itseä esille ja ovat mieluummin vähän taka-alalla, Rasimus kertoo.

Rasimuksen mielestä ei ole oikeaa tai väärää tapaa esiintyä sosiaalisessa mediassa. Tärkeintä on löytää oma, aito ääni ja se, mistä on innostunut ja mistä haluaa puhua. Roolit voi heittää romukoppaan, koska sellaisten ylläpitäminen voi käydä pidemmän päälle raskaaksi.

– Suosittelen olemaan sama henkilö, joka on oikeassa maailmassakin, Rasimus summaa.

Kun Kasper Strömmanilta kysyy, onko hän koskaan pelännyt, että hänen sanomisistaan aiheutuisi haittaa hänelle itselleen, työlleen tai läheisilleen, on vastaus selkeä: ei ole.

– Joku muukin kysyi tätä, ja ihmettelin, että miksi se haittaisi ketään. Siinä on käynyt ennemminkin päinvastoin, että ihmiset pyytävät minua puhumaan kaikkiin tilaisuuksiin, joista joudun aika usein kieltäytymään, koska minulla on nyt aika paljon tekemistä omien projektieni kanssa. Mutta sanoisin, että pikemminkin päinvastoin!

comments powered by Disqus