Elämäntyöyrittäjä: ”Tärkeintä on heittää läpät”

20 vuodessa ravintola Idän piste on ollut omistajansa Ari Lahikaisen ravintolakoulu, kumppani ja elämäntyö. Koska arvokkainta tällä matkalla ovat olleet ihmiset, ajatus ravintolasta luopumisesta tuntuu eläköityvästä yrittäjästä juuri nyt mahdottomalta.

Helsingin Itäkeskuksessa sijaitseva Idän piste on lajissaan legendaarinen karaokebaari, jossa viihtyvät kaikenikäiset idän teineistä työikäisiin ja keskustan laulajiin. Valtaosa kanta-asiakkaista tulee Idän pisteeseen juuri karaoken, ei halvan tuopin takia. Toinen tärkeä syy on paikan omistaja Ari Lahikainen, joka viihtyy tiskin takana illasta toiseen.

– Ihmiset on minulle älyttömän tärkeitä. Parasta on, että saan olla asiakkaiden kanssa ja heittää läpät. Yritän aina, että kaikilla olisi kiva tunnelma ja ihmiset täällä tutustuisivat toisiinsa.

Kekseliäs tekee itse

Lahikainen ryhtyi yrittäjäksi 42-vuotiaana työskenneltyään pitkään suunnittelijana. Ravintola-alasta hänellä ei ollut kokemusta, mutta hän oli kova tekemään töitä.

Vuosia Lahikainen paiski ravintolassaan jopa 16-tuntista päivää, seitsemänä päivänä viikossa. Jaksamista auttoi, että hän piti ihmisistä ja halusi aina keksiä jotain uutta heidän ilokseen.

Kun rahaa tuli, Lahikainen sijoitti sen takaisin ravintolaan.

– Yleensä tein pieniä muutoksia. Nykyään valtaosa ravintoloista kuuluu ketjuille, jotka laittavat konseptin heti uusiksi, jos paikka ei vedä väkeä. Helsingissä ravintoloiden keski-ikä on 2,5 vuotta eikä kaltaisiani yhtä pitkään pärjänneitä ravintoloitsijoita ole monia.

Paikan villeimpinä vuosina ravintola oli auki keskipäivästä aamuneljään ja baaritilaa oli sata neliötä enemmän. Päivällä kokoustettiin ja katolla vieraita palveli tilaussauna ja iso terassi. Illalla tanssittiin karaoken, dj:n ja bändien tahdissa.

Siihen aikaan yrittäjä vielä uskotteli pärjäävänsä ilman unta.

– Kun meno oli viikonloppuisin ylimmillään, alkuviikon hiljaisuudessa, taantuman keskellä mielen valtasi synkkyys. Olin vuosia todella väsynyt ja lähellä burnoutia. Silti esitin, että kaikki on hyvin, sillä eihän asiakkaille voi surkutella oloaan.

Ravintola-ala vaatii uhrauksia

Baarissaan Lahikainen tapaa jatkuvasti nuoria, jotka kyselevät häneltä vinkkejä oman paikan perustamiseen.

– Sanon, että jos teet kaiken täysin toisin kun minä, saatat jopa onnistua, Lavikainen sanoo ja nauraa päälle.

– Tietenkin samaan tulokseen voi päästä montaa kautta, mutta jos mielessä ovat normaalimittaiset työpäivät ja vapaat viikonloput, ei tälle alalle kannata lähteä. Työssä joutuu uhraamaan paljon, ja on itse mietittävä, onko se sen arvoista.

Eläkeiän kynnyksellä Lahikainen kertoo miettineensä paljon tulevaisuutta. Vaatimuksia työn vähentämisestä ovat esittäneet myös lapset ja lääkäri.

– Jokin aika sitten tyttäreni sanoi, että nyt voit myydä tämän, olet jo näyttänyt kaikille. Eniten olen kuitenkin halunnut näyttää itselleni. Koen myös, että olen parhaimmillani ollessani tosi ahtaalla. Kun pankki ei enää anna lainaa ja seinä on täysin selkää vasten, on pakko keksiä jotain – ja aina olen keksinyt.

Syksyllä kohti tuntematonta

Lahikainen on läpänheittäjä ja kansanmies, joka puhuessaan tasapainottelee vakavuuden ja huumorin välillä. Kun hän on pitkään pohtinut asioita vakavana, hörähtää hän varoittamatta kovaan nauruun. Samalla hän kertoo usein selventävänsä nuorille miehille, ettei tatuoitu numero 63 tarkoita hänen hauiksensa ympärystä vaan miehen ikää.

Lahikainen demonstroi pullistamalla hauistaan. Siitä huomaa, ettei saliharrastus ole jäänyt pelkäksi puheeksi.

Salilla käymisen lisäksi työtuntejaan vähentänyt yrittäjä on yrittänyt löytää työn tilalle uutta tekemistä. Mökkeilyn lisäksi hän on innostunut sähköpyöräilystä ja tehnyt vaimonsa kanssa pitkiä lenkkejä.

– Moni on kehottanut minua ottamaan rahat ja matkustelemaan, mutta ei rahanippu enää tee onnelliseksi vaan se, että tulen tänne. Tiedän, että vauhti pitää ajaa alas vähitellen, mutta silti pelkään, että työstä luopuminen vie tyhjyyteen.

Vähitellen Lahikainen on siirtänyt vastuuta tyttärensä miehelle. Itse hän työskentelee baarissaan yhä viikonloput ja lähtee kotiin puolen yön aikoihin. Siinä välissä hän ehtii kierrellä pöydissä ja jutella mukavia.

Syksyllä tilille napsahtaa ensimmäinen eläke.

– Koska minusta ei enää mene palkkakuluja, firman tilanne paranee. Tämä varmasti vähentää stressiä monella tavalla. Ei tämä elämä vielä ole ollut mitään leikkiä ja laulua, mutta saa nähdä muuttuuko se sellaiseksi.

 

Kiinnostaako osittainen varhennettu vanhuuseläke?
Lue lisää uudesta eläkevaihtoehdosta: Osa eläkkeestä maksuun etukäteen?

comments powered by Disqus